Päivän ponnari

Niska väärällä yritin ikuistaa teille joskus aiemmin mainitsemaani metallirinkullaponnaria, tässä se nyt on. Minulla on noita kaksi hiukan erilaista, tämä on suosikimpi. Tulee hiukan viimeistellympi olo kun itse ponnari ei näy.

Nukahdin hallitsemattomasti kesken iltapäivän ja heräsin äsken. Täytyy sanoa että todella pöllähtänyt olo. Pitäisi kasata jälleen tavarat kokoon, huomenna suuntana vaihteeksi Jyväskylä ja ihanaisen siskon synttärit. Mietin myös, että voisin yrittää kulkea huomispäivän kameran kanssa niin voisin sitten kirjoitella sen päivä kanssani-jutun, jota en ole vielä blogissani koskaan tehnytkään. Mitäs sanotte, onko kiinnostusta? En ole muuten tehnyt myöskään sitä laukun sisällön katsastusta ikinä...

No mutta. Nyt painelen hetkeksi haukkaamaan happea, sitten pikapakkaus (onko niitä muunlaisia?) ja nukkumaan. Mahtavaa, että huomenna on perjantai.

Päivän lettikampaus nro. ? 13 ?

Tänään oli lettipäivä.

(Ja sellainen päivä kun tuli todettua että perkele täytyy hankkia poikaystävä niin jonkun olis pakko ottaa kuvat mun blogiin.)

Yksinkertainen minuutin kampaus syntyy löysästä rankanletistä, joka on nyt letitetty niin, että uutta hiusta otetaan mukaan letin alapuolelta, kts erot täältä. Loput tukasta sitten muutamalla pinnillä nutturalle, tai miksei vaikka poninhännälle.

Tykkäsin tästä ihan, mutta mieluiten kuljen silti hiukset auki. Mitä mieltä yleisö?

Nyt valmistaudun henkisesti pikkulauntaisiiderille. Päivän tyttöhetki jossa hymistellään ihastumisille ja pienille eläinvauvoille ja kaikelle vaaleanpunaisille jutuille. Yksi vain. Aamulla hymistelemään sille,  että Lulu-rahasto on virallisesti perustettu.

Takkutukan paras toveri

Kauemmin mukana roikkuneet tietävätkin, että tykkään kovasti testailla kaikkia hiusjuttuja. Kosmetiikka on minulle sellainen "ihan kiva"-juttu, josta välillä oikeastikin innostun mutta hiujutut ovatkin sitten asia erikseen. Olen takkutukkani kanssa testannut todella monta shampoota, hoitoainetta ja ihmeseerumia. Tässä kuitenkin välineistön parhaimmistoa:

Innostuin tangle teezerista jo silloin, kun Saara Sarvas sen muinoin esitteli. Uskon muutenkin melkein kaiken mistä Saara kirjoittaa (myös lempimeikkivoiteeni löysin saman blogin kautta ja se on paljon se) :) Sisimpääni jäi kuitenkin elämään pieni, kytevä epäilys siitä, ettei muovinen möhkylä voi olla tavallista harjaa ihmeellisempi.

On niin kivaa olla väärässä. Oma kampajani harjasi joskus tukkani tällä ja sen jälkeen olin myyty. En ole herkkänahkainen, balettinuttura on pienestä asti ollut niin tiukalla ettei takkujen selvittäminen satu. Siitä huolimatta on mukavampaa kun harja liukuu hiusten läpi ilman, että puolet niistä tuntuu katkeavan matkalla. Ja tämän löytää laukustakin vaivatta. Niin sanotusti pistää silmään.

Yhteenvetona: suosittelen takkutukkaisille ja niille, jotka pitävät hiuksistaan enemmän päässä kuin kylpyhuoneen lattian jatkeena. Jos tukkasi ei kuitenkaan takkuunnu ja on suhteellisen ohutta niin en tiedä... kaippa sitä voi hauskasta muotoilusta ja iloisesta väristäkin maksaa mutta hyöty silloin ehkä enemmänkin luokkaa "nojaa". 

Muita ihastuneita? Appelisiinin oranssi <3

Lähimpänä ihoa

Kävin tänään kuulkaas tytöt alusvaateostoksilla.

Ja tiedättekös, siinä on perää että luota ammattilaisen apuun. Vierailin ensimmäistä kertaa Changessa ja voin kyllä suositella. Sain hyvää ja ystävällistä palvelua, myyjä mittasi minut ja auttoi sopivan mallin valinnassa. En kokenut oloani yhtään vaivautuneeksi vaikka ennakoon mietinkin käykö niin. 

Pidän alusvaatteista ja niillä on mielestäni muun pukeutumisen tavoin suuri merkitys mielentilaan. En tiedä, miksen siltikään ole aiemmin saanut itseäni panostamaan tähän asiaan hiukan enemmän. Olen aika pikkuinen ja istuvia alusvaatteita on vaikeaa löytää. Myyjän apu oli oikeasti vain mukava lisä ahdistavan tungettelun sijaan.

Nyt on perusvarasto taas kunnossa, seuraavaksi sitten jotakin villejä kortteja hankkimaan. Kauniit ja hyvin istuvat alusvaatteet ovat pukeutumisen perusta, niin se nyt vain on. Ne ovat lähimpänä ihoa, miksi niihin ei panostaisi. Vaikka niitä ei näkisi kukaan muu, kuin sinä itse niin ainakin tiedät miltä näytät vaatteiden alla ;)

Täysin omasta tahdostani lisään vielä, että Changella on nyt kaksi settiä yhden hinnalla-kamppis, joten on hyvä aika aloittaa... hyvästä palvelusta on mukava mainita :)

Sokerissa

Ah ihana sunnuntai ja ihana oma sänky.

Tämä viikonloppu kuuuluu ehkä hiukan sarjaan paska-keikka-mutta-tulipa-tehtyä. Siitä huolimatta on ollut hauskaakin, naurettu on kyllä jos ei nyt kuukausien niin ainakin useamman päivän edestä.

Kuva täältä

Parasta sunnuntaissa ja yksin asumisessa: olen käyttänyt päivän aamulenkkiä lukuunottamatta päiväuniin ja kiinalaisen syömiseen sängyssä eikä kukaan ole huomauttanut että täällä voisi myös imuroida tai pestä pyykkiä. Samalla kun löhnötin niin selailin tuhoisin seurauksin muutaman nettikaupan läpi. Kohta vuorossa on karkkipussi ja ehkä joku elokuva.

Jännää tämä minun elämäni. Kyllä kannattaa blogia pitää :)

Ensi viikolle kaavailin teidän kaikkien ihanien (ainakin) 10 lukijan kunniaksi jotakin arvontaa... uusi blogikin on jo ylittänyt 100 tekstin rajan. 

Pikainen musta-valkoinen hetkinen

Tykkään kovasti isoista kaulakoruista ja kaulakoruista yleensäkin. Tässä tällainen fiilistelykuva, musta paita sai uutta ilmettä Maneggin näyttävästä helmikorusta.

Muistan vieläkin, kuinka innoissani odottelin korujani saapuvaksi. Ostin itselleni samalla kertaa kaksi, tuon mustan kirkkailla "kristalleilla" ja harmaan vaaleilla helmillä. En tähänkään päivään mennessä osaa valita suosikkiani, onneksi ei tarvitsekaan.

Huutomerkkiasusteet = simppelin pukeutujan piristys.

Off again

Puolikas viikonloppu reissussa taas, työmatka pohjoiseen. Onneksi lauantaina illalla pääsen taas omien lakanoiden väliin. Olen aika poikki.

Matkustaminen on onneksi niin iso osa elämääni, että siitä on tavallaan tullut rutiinia. Kävin tänään hakemassa muutaman tsemppijutun, joiden avulla matka sujuisi hiukan kivuttomammin.

Costume kiinnostaa jo bloggareidensa puolesta, mutta yritän säästää lehden tulomatkalle joka kestää todella kauan. Uusi hilekynsilakka sitä varten, etten ottaisi itseäni kaiken keskellä liian vakavasti. Tukkapompula sitä varten, että tästä huolimatta näyttäisin vakavasti otettavalta ja huolitellummalta kuin mitä oikeasti olen. Uudet sukkahousut samasta syystä :)

Toivottavasti mahdollisimman monella teistä on vapaa perjantai-ilta!

Apinan arkistoista: kauraleipä

Olen syönyt niin huonosti pari viikkoa, että tässä meille kaikille hiukan aamupalainspiraatiota...

Heräsin tänä aamuna siihen ettei täällä ole mitään aamupalaa. Syötyäni puoli levyä suklaata päätin tehdä asialle jotakin. Kauraleivän resepti on itseasiassa ainoa asia mitä yläasteen kotitaloustunneilta käteen jäi. Ajankuluessa resepti on toki hieman muuntautunut, minä kun en saanut koskaan kotitaloudesta kymppiä siksi etten jaksanut mitata aineita tarpeeksi tarkkaan. Tämäkin siis superhelppo ja mututuntumalla toimiva ohje (tästä määrästä tulee kaksi leipää):

4 dl vettä

1 pss kuivahiivaa tai vastaava määrä oikeaa hiivaa

1 tl sokeria

2 tl suolaa

2 dl kaurahiutaleita

1 dl kauraleseitä (ei löydy ikinä kaapista, joten laitan reilummin hiutaleita)

sämpyläjauhoja

n. 0.5 dl öljyä

Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi, lisää hiiva, sokeri ja suola ja sekoita. Sokerin tehtävä on tässä aktivoida hiiva, jotta taikina nousee, sitä ei siis kannata jättää pois. Lisää kaurahiutaleet (ja leseet) ja ala hiljalleen sekoittamaan jauhoja taikinaan. Lisää loppuvaiheessa öljy ja ja vaivaa taikina loppuun käsin. Anna kohota pyyhkeen alla lämpimässä paikassa noin 30 min.

Jaa taikina kahteen osaan (tai jos haluat tehdä jättisuuren leivän niin sekin onnistuu) ja muotoile leipä pelille pyöreään muotoon. Ota keskusta irti lasin avulla, nin että saat leipään reiän :) Tässä vaiheessa saa kohottaa leipiä vielä hetken pellillä jos jaksaa, yleensä en jaksa.

Voitele leipä maidolla (tulee rapsakka pinta)ja ripottele päälle kaurahiutaleita. Paista 225 asteessa noin 20-30 min.

Kuivahiivasta sen verran, että se on mun käytössä lähes aina kun teen leipää, sämpylöitä tai pitsataikinaa, ihan sen takia että sitä on helpompi säilyttää ja näissä se toimii hyvin. Pulla pitää sitten aina tehdä tuorehiivasta! 

Jälleen askel kohti toimivampaa asuntoa- kattovalaisin keittiössä!

Ymmärrän hyvin, jos joku pitää tällaista aihetta täysin yhdentekevänä. Suosittelen kumminkin kokeilemaan esimerkiksi lihan paistamista pannulla pimeässä. Tulee ihan uusi jännittävyys tuohon ruuan laittoon. Esimerkiksi kana kun ei taida raakana olla ihan terveellisin vaihtoehto...

Hommasin sekä eteiseen että keittiöön tuollaiset rosteriset spotit, eteiseen kaksilamppuisen ja keittiöön tämän isomman. Tosi simppelit ja ehkä vähän tylsät, mutta mielestäni kuitenkin vähemmän rumat kuin suurin osa esimerkiksi muovisista vastaavista. Olisin ehkä halunnut keittiöönkin jonkun roikkuvan valaisimen, mutta totesin että sellaisen valaisukyky ei vain käytännössä riitä.

Voi veljet, kyllä nyt kelpaa.

P.s Jos joku kaipaa yksityiskohtia, niin valaisimet ovat Keskon omaa Cello- mallistoa, omani ostin K-raudasta.

Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

Tiedättekös, kävin tänään kahvilla.

Ja muistin äkkiä, miksi kaipaan sitä. 

Nuorempana meillä oli tapana suunnata koulun jälkeen kahville. Kahville meno tarkoitti oikeastaan ihan mitä tahansa yhdessä oloa, joka jatkui useamman tunnin ajan. Yleensä vetelehdittiin jossakin Jyväskylän keskustan kahviloissa, juteltiin ja parannettiin (tai huononnettiin) maailmaa tuntikausia. Juotiin kahvia tai ei juotu. Oltiin kaksin, kolmistaan tai suurella porukalla. 

Kun muutin uuteen kaupunkiin, niin enää ei ollutkaan itsestään selvää että joku olisi aina vapaana. Että aina olisi joku, jonka kanssa istua pöydän ääreen juttelemaan tai vain olemaan hiljaa. Mitä vanhemmaksi tullaan, sen enemmän tapaamisia sovitaan kalenterin kanssa. Ystävät ovat hajaantuneet eri kaupunkeihin. On erilaisia työpaikkoja ja työvuoroja, lapsia ja kaikenlaisia menoja. Spontaanit kahvihetket jäivät.

Tänään muistin, mistä siinä olikaan loppupeleissä kyse. Että voi istua jonkun kanssa samaan pöytään ja huomata yhtä äkkiä, että olisi pitänyt olla kotona jo pari tuntia sitten. Että oli niin hauskaa, että kahvi jäähtyi, eikä haitannut että koko kotimatkan tärisi kylmästä, kun ei ollut huomannut istuneensä ulkona tihkusateessa hyvän tovin.

Mennään pian uudestaan.

Niin, ja kahviin kuuluu tilkka maitoa, mutta sokeri pilaa sen.

Kauniita unia kaikille... minä hyrisen kofeiinin voimalla vielä hetken.

Från Stockholm

Sain hassun paketin viime viikolla, ihan pikkuinen esine ja lappu "keksitkö funktion?". 

Äiti oli käynyt Tukholman designtorgetilla ja lähetti tuliaisina tuon möhkön. Kyseessä siis on seinään/muuhun pintaan teipattava "koukku", johon saa ripustettua esimerkiksi keittiöpyyhkeen.

Aika hauska idea. En ole vielä päättänyt mihin tämän laittaisin, olisi kivempaa jos se olisi jossakin esillä. En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä, kuinka tarrapinta kestäisi esimerkiksi kosteassa tilassa. Testaamaan siis!

Sunnuntai, puhtaat lakanat ja kulhollinen omenoita

Hei, vierähti muutama päivä ihan silmänräpäyksessä. Tämä on ollut virallisesti aika paska viikko, en malta odottaa että alkaa uusi :)

Tykkään sunnuntaista varmasti viikonpäivistä eniten. Silloin on yleensä aikaa puuhailla kotona ihan kaikessa rauhassa. Tänään olen siivoillut ja samalla kiehautin vähän omppuhilloa pakkaseen. Silti noita omenoita on vielä kulhollinen... viikolla täytynee siis kutsua kaverit syömään jotakin herkkuja.

Hyviä omenaohjeita otetaan vastaan!

P.s Kylpyhuoneesta kuuluu pesukoneen ääni. Se on korjattu ja toiminnassa. On siitä asiasta aika hyvä mieli.

"Näillä pääsee tosi lujaa"

Minun piti ostaa uudet juoksukengät.

Menin ensimäiseen urheilukauppaan (Stadium) ja kysyin apua myyjältä. Myyjä valitsi kaksi paria ja minä niistä sitten sen, josta tykkäsin enemmän.

Myyjä oli just hyvä. "Tykkään itse näistä kengistä, koska ne ei vahingoista jalkaa. Tuntuu vähän niinkuin ei olis lenkillä käynytkään. Ja näillä pääsee tosi lujaa."

Eilen kävin testaamassa. Pääsin tosi lujaa monta metriä. Eikä kyllä sattunut jalkoihin, sillä lailla väärällä tavalla. Varpailla on omituisen paljon tilaa, kuulemma juoksukengissä pitää olla. Omituista, kun kaikkien sämpyläkenkien jälkeen voi lenkin aikana heilutella varpaitaan.

Luin jostain inspiroitumissivustolta että "I am a runner because i run. Not because I run fast. Not because I run far." 

Inspiroitunutta keskiviikkoa!

Tämän syksyn ensimmäinen talvipötkylä

Laitoin juuri julkaisuun arkistomateriaalia ensimmäisestä huiviprojektistani... tässä kuitenkin uusin.

Aloin siis taas neulomaan.

Ilmeisesti jonkinlainen vastareaktio sille, etten kohta enää tarkene ballerinoilla ulkona. Onhan nyt tosiaan jo elokuu.

Tämä huivi (eli talvipötkylä, kuten eräs ne aikanaan nimesi) on aloitettu jo aikaa sitten mutta valmistui nyt vasta täällä uudessa kodissa. En ole vielä ihan varma pidänkö sen vai annanko lahjaksi...

Lankana Dropsin Eskimo ja väri navy blue.. joka kylläkin on luonnossa mielestäni aika kirkas. Käytössä oli 7 pyöröpuikot ja silmukoita 110 (kokemus on osoittanut että nämä venyvät, joten tämä silmukkamäärä tällä langalla riittää kyllä). Huivi on neulottu suljettuna, aina kaksi kierrosta nurin ja neljä kierrosta oikein.

Tuo raitakuvio on mielestäni aika kiva. Vähän jotain erilaista kaikkien tuhansia helmineulejuttujen jälkeen.

Apinan arkistoista: talvipötkylä

Syksyn kunniaksi pyörylähuivi-inspistä... tämä julkaistu 08/2010 eli aika lailla tasan kaksi vuotta sitten. Tästä se neulonta sitten lähti...

Saatan olla ehkä hieman hätäinen, mutta aloitin muutama päivä sitten neulomaan itselleni Kalastajan vaimon ohjeiden mukaista kauluria, tai siis huivia. Mies katseli toimintaa pari päivää hiljaisuudessa ja kysyi sitten että kudonko jonkinlaista talvipötkylää :)

Tässä on siis ensi talven lämmike jo valmiina, ulkonahan on selkeästi alkanut jo vähän viilentyä..? Jälki on kaukana täydellisestä, mutta olen aika ylpeä että osasin kuitenkin teoreettisesti tehdä jotakin itse :) Tykästyin viime talvena tähän malliin, missä huivin päät ei roiku jatkuvasti tiellä. Voi olla että innostun tekemään vielä toisenkin. Muita talvipötkylöiden ystäviä?

Edit: tästä on jonkun verran tullut kyselyä eli lankana oli Novitan Tempo, pyöröpuikot kokoa 7 ja ympärysmitta 80 :)

Edit 2: Kahden vuoden jälkeen huivi on venähtänyt aika rajusti. Jälkiviisaana vähentäisin silmukoiden määrän ehkä 110. Käsialasta riippuen tottakai.

The rock it to the bang bang boogie

i said a hip hop the hippie to the hippie 

the hip hip hop, a you dont stop the rock it to the bang bang boogie say up jumped the boogie 

to the rhythm of the boogie, the beat 

-Sugarhill gang

Voin vain kuvitella minkälaista hilpeyttä herätän possukuulokkeideni kanssa ensi kerralla junassa. En malta odottaa :)

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus löytää jotain, joka ei lähtökohtaisesti ole yhtään oman tyylistä, mutta silti sen heti tunnistaa omakseen? Tunnistin nämä heti omakseni.

Just do it

Ei kaiken tarvitse olla aina niin tasapainoista, hyvinvoivaa ja suunnitelmallista.

Tärkeintä on että yrittää.

Kenkien huolto: niksinurkka eli miten pelastat helteistä kärsineet tossusi

Olen oppinut kaikki tämän tapaiset asiat joko äidiltä, mummolta tai googlaamalla marttaliiton. Tästä vinkistä taitaa kunnia mennä ensimmäiselle...

Eli, kaikkihan me tiedämme, että kesällä on kuuma ja kengät ovat kovilla kun alat hikistyvät (vaikka naisethan eivät siis kuulemma hikoile tai ainakaan siitä ei saisi näin julkisesti mainita). Poistaaksesi tästä aiheutuvan hajun: keitä kahvit ja kaada jäähtyneet mutta kosteat kahvinporot kenkiin. Anna kuivua yön yli ja imuroi sitten kahvi kengistä.

Testattu, mitään vahinkoa ei ole aiheutunut ja tämä oikeasti toimii. Tosin suhtautuisin varauksella, jos kenkien vuori on todella vaalea :) Malta myös antaa kahvinporoille riittävä kuivamisaika jotta ne on helppoa imuroida ja ettet samalla pilaa imuria.

Sellaista. Tänään pitäisi suorittaa muutenkin kenkien puhdistus ja huolto kesäpölyn jäljiltä... muita kahvia testanneita? Omia kotikonsteja ja niksipirkkoja saa jakaa toki, ihan mihin tahansa liittyen.

Jyväshyvä

Tänä kesänä olen tehnyt useampia kirppislöytöjä kuin kahtena edeltävänä vuotena yhteensä. Tämä yksi tärkeä on jäänyt kuvaamatta: vanha Jyväshyvän peltitarjotin. Tai oikeastihan se on varmaan peltisen keksipurkin kansi? No, joka tapauksessa.

Tarjotin kustansi 70 senttiä ja on kyllä parhaiten käytettty raha hetkeen :) Väri on paloauton punainen (kuvassa vähän tumma) ja peltiin on toki tullut kaikenlaista naarmua ja lommoa.

Tykkään sekoittaa kodissani uutta ja vanhaa. Tälle lisäarvoa tuo se, että se muistuttaa kotikaupungista päivittäin. Pikkuankan paikka on oikeasti kylppärissä, mutta kummityttöni jäljiltä se on harhaillut olohuoneessa eilisestä asti. Lasinaluset olen saanut lahjaksi, Jyväskylästä nekin.

Jyväshyvä <3 Tuli vähän koti-ikävä. Vaikka kotonahan nytkin olen.

Päivän pöllö

Poltin tänään ruuan pohjaan niin pahasti, että palohälytin alkoi soimaan. Luonnollisesti ensireaktio oli paniikki ja asunnossa edes takaisin säntäily. Sen sijaan että olisi sammuttanut sen piippauksen.

Lakanat, vaatteet, huonekalut ja keittiö kokoneisuudessaan haisevat nyt palaneelta ruualta. Pakko ihailla jälleen omaa loogisen ajattelun etenemistä sekä yleistä keskittymiskykyä meneillään oleviin askareisiin.

Nyt makaan rasvalta haisevan untuvapeiton alla, täällä on meinaan aika kylmä kun pitää tuulettaa :) Kohta haen vähän suklaakakkua, tilasin tässä järkytyksestä toipuessani jo talvitakin.

Hyvä olla sekin jos sattuu, että tuuletan marraskuulle asti.

Ei turhaan ystävä aikanaan valinnut pöllöä lahjakoruani koristamaan <3

Bling

On kyllä jokseenkin rasittavaa, kun en saa yksin otettua kaikesta aivan sellaisia kuvia kuin haluaisin. Tässä kuitenkin aavistus siitä ajatuksesta, jolla piristin päivääni tänään. Pikkuinen bling-pinni toi muuten mustaan asuun pientä mielenkiintoa.

Tuo otsatukan kieputtaminen on yksi helpoimmista kesäkampauksista ja ratkaisee samalla sen ongelman, kun tukka tulee tuulisella säällä kasvojen eteen. Ajaa saman asian kuin pikkuinen ranskanletti, mutta aikaa menee vain muutama sekunti.

Ostin tänään myös sellaisen metallipyöryläponnarin, tiedättekö mitä tarkoitan? Sitä testaan huomenna, kuvia ehkä jos joku tulee ottamaan :)

Rumba

Tämän päivän projekti: 5kg mansikkaa. Huomaa kyllä, ettei lihaksista ja minusta voi enää puhua samassa lauseessa; kannoin tuon laatikon keskustasta kotiin ja vieläkin tärisee hiukan kädet :)

Torilla oli vaikka mitä ihanaa... vadelmia ja mustikoita haluaisin ainakin talveksi pakkaseen. Mansikat soseutan ja pakastan sitten, toimii sitten syksyn ja talven piristeenä jogurtissa tai panarin päällä. En oikein tykkää hillosta, niin tämä on parempi vaihtoehto. Ostin muuten sen perinteisen Polkan sijaan Rumbaa, näytti paremmalta ja maistuukin ihan hyvältä. Aika isot siemenet tosin, ropisivat laatikon pohjalle kun tuossa touhusin. Pelkäsin hiukan että näin loppukesästä ei saisi enää hyviä mansikoita, varsinkin kun koko ajan sataa. Onneksi olin väärässä.

Perkasin jo koko laatikon ja vähän saatoin syödä kuormasta. Nyt muussausvaiheeseen!

Korulaatikon kätköistä

Omistan ihan valtavasti ihania koruja, jotka ovat kevään muutosta lähtien lojuneet yhdessä isossa mytyssä lipaston laatikossa. 

Tänään setvin laatikkoa hieman. Haaveilen läpinäkyvästä kannettomasta lokerikosta, johon saisin kaikki aarteeni siististi mahtumaan. Saakohan sellaisia jostakin rautakaupasta? Kai niitä tehdään johonkin naulojen säilytykseen tai vastaavaan?

Mytystä löytyi myös yksi lempisormuksistani, joka toivottavasti pääsee nyt loppukesästä enemmän käyttöön. Kukkasia perjantai-iltaanne! Nyt minätyttö syön ranskalaisia ja painelen siten aikaisin iltaunille. Huomenna tähtään aamutorille :)

Lempiputiikki: Punnitse&Säästä

Hihkun ja mainostan: Tampereelle on avattu uusi ja valoisa Punnitse&Säästä-kauppa Anttilan nurkalle, siihen missä muinoin on ollut epämääräinen määrä vaalikahviloita sekä Europehouse :)

Tykkään tosi paljon käydä kyseisessä kaupassa, sieltä löytyy ihan kaikkea! Pähkinöitä, siemeniä, mausteita, myslejä... Uudessa myymälässä jäi kiinnostamaan myös kattava pesuainvalikoima, johon pitänee tutustua ensikerralla. Aiemmin olen jostain syystä asioinut aina ko. kaupassa ollessani Jyväskylässä, mutta nyt tähän tulee muutos... uusi putiikki kun on vielä kotimatkan varrella.

Tällä kertaa nappasin mukaan vähän itämaisia pähkinä- ja napostelusekoituksia ja jälkkäriksi jogurttikarpaloita ja lakritsia. Nam!

We are not in wonderland anymore, Alice...

Nopsa yksityiskohta teille, lähden kohti Ratinaa. Siellä saattaa joku minun lisäksenikin tänään olla. Peppersien keikka ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, oma osallistumiseni sen sijaan hiukan tuli. Mutta, mikäs sen parempi tapa viettää aurinkoista iltaa. Ja saa ruksata to-do-listalta sen "käy Ratinassa katsomassa isoa keikka"-kohdan.

Paita on yksi lemppareita, Riikasta viime vuodelta. Reisuun liittyy paljon rakkaita muistoja, hiukan myös tähän tekstiin. Takki on ikivanha... ja takkutukka omasta takaa.

Löysin vanhan blogin puolelta vielä tuollaisen kuvan, jossa teksti näkyy paremmin. Jos jotain sieltä kaipaatte niin kertokaan vaan. Lisäksi mielipiteitä saa mieluusti edelleen jättää näihin vaatejuttuihin ja musiikkiin liittyen.

Hauskaa iltaa muruset!