torstai 23. toukokuuta 2013

Kohta kaksi vuotta

Olen aiemminkin kertonut täällä, että minulla on kummityttö. Hämmästelen tässä juuri ääneen, että onko tuo lapsukainen ollut elämässäni jo kaksi vuotta... ja niin se taitaa olla, melkein.

Melkein kaikista raastavinta siinä, ettei asu samassa kaupungissa vanhojen ystäviensä kanssa, on se ettei näe lapsien kasvavan joka päivä. Omaankin ystäväpiiriin on lapsia jo tupsahdellut muutama ja olisi tietty ihanaa olla todistamassa heidän uusimpia sankaritekojaan. Aikuiselle voi aina selittää että kohta nähdään taas. Onneksi oma kummityttöni on melkoinen rämäpää, joka ei ainakaan vielä vierasta tai muutenkaan käytä aikaansa turhaan ujosteluun.



Tyttö täyttää vuosia juuri, kun olen itse poissa Suomesta. Olen kuitenkin menossa loman alussa kotikaupunkiin, joten lahjavalmistelut ovat alkaneet. Eurooppalaiselta ruokatorilta löytyi tuollainen hauska puujuna, jonka vaunuista pystyi itse kokoamaan haluamansa nimen. Peltinen karuselli rasia löytyi kirpputorilla, sitä ajattelin käyttää niin sanotusti pakettina. Katsotaan mitä muuta keksin. 

Mielestäni lahjan ei tarvitse aina olla se uusin, kallein, hienoin tai teknisin. Oman kokemukseni mukaan lapset pitävät merirosvojen tapaan niistä aarrearkuista.

2 kommenttia:

  1. lahja on kyllä kovin hellyyttävä. ja rasiassa riittää varmasti katseltavaa moneksi päiväksi.

    VastaaPoista