Hattaraista, vaaleanpunaista

Sukat on sillä makkaralla

ja lentää se päivänkakkaralla

ja kylpee yhdeksän pilven alla

ja pupuja sillä on pöydän alla

ja perhonen korvanlehdellä

-"Magdaleena "- lastenlaulusta

Laulun tytöllä olisi voinut olla tämä Poola Katarynan maailman suloisin sydäntoppi. Se on kuitenkin nyt siskoni oma.

Jos en tietäisi varmaksi, niin voisin uskoa että hänelläkin on pupuja pöydän alla. Sukat ei tosin ole makkaralla koskaan <3 

EN: The cutest top from Finnish brand Poola Kataryna.

Seikkailuun! Haluan huvipuistoelämän!

Asioita, joita haluaisin tehdä vielä kesällä:

Haluaisin maailmanpyörään. En oikeasti tykkää huvipuistoista, tai no, ehkä karuselleista. Mutta nyt olen päättänyt haluta maailmanpyörään. Ja kappas, sellainenhan on parhaillaan kaupungissa!

Haluaisin myös nähdä jotakin pieniä eläimiä. Esimerkiksi tipuja.

Haluaisin mustikkaan. Tai vielä parempi, haluaisin mustikoita... sisko...? Menisitkö uudelleen metsään?

Haluaisin mennä veneellä Viikinsaareen.

Haluaisin juosta parhaiden kavereideni kanssa järveen aamuyöllä kiljuen.

Haluaisin mennä katsomaan jotakin bändiä livenä.

Haluaisin elokuviin.

Haluaisin seikkailla. Vielä ennenkuin syksy koittaa. Sitten on merirosvon tultava rantaan. Joskus on palattava hetkeksi päästäkseen uusille vesille.

Karusellien ja maailmanpyörien ja seikkailujen täyteisiä unia kaikille...

EN: The ferris wheel is in town. I really want to go!

All I want for Christmas is you...

Viimeiset päivät ovat sujuneet hyvin. Ystävien, naurun, piknikeväiden, kylmän siiderin, ilon ja viltillä köllöttelyn täytteisiä tunteja. Sellaisia, kun tajuaa että nyt täytyy ottaa ilo irti. Että marraskuussa ehtii taas olla sisällä ajatustensa kanssa.

Kaksi kaverusta järjestivät minulle perjantaina piknikin, istuimme puistossa illasta yöhön. Oli muuten jo yhdentoista aikaan pimeää (ja vähän kylmää). Onneksi olin kerrankin varustautunut varaneuleella. Olen aikamoinen vilukissa.

Viimeiset neljä päivää päässäni on soinut All I want for Chritmas is you. En edes niin hirveästi välitä kaikesta tästä epäloogisuudesta, vaan olen hyräillyt tyytyväisenä mukana. Perjantai-iltana viltin päällä myös ihan ääneen. Tosin nyt neljäntenä päivänä voisi jo vaihtaa... 

Tänään olen tehnyt vaikka mitä hyviä löytöjä R/H:n nettialeista... pitäisiköhän mennä uhkapelaamaan esimerkiksi arvan muodossa jotta voisin saada mutaman ihanan mekon :) Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä puistokirppiksellä myymässä, joskohan sitten ...

Toivottavasti tekin olette touhottaneet pihalla. Palaillaan kunnolla ja paremmin rakennetuilla kirjoituksilla sitten, kun tulee huonompi sää. Sillä välin suosittelen marenkia ja pensasmustikoita!

EN: We had a picnic last friday.  

Metsän keskellä

Hejsan, sisko jälleen puikoissa. Kesä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin. Itsellä se kulunut lähinnä töitä tehden, mutta onneksi muutamia vapaapäiviäkin on ehtinyt viettää. Keskellä viikkoa olevat yksittäiset vapaapäivät tuntuvat usein hieman hankalilta siinä mielessä, ettei ehdi oikein tehdä mitään suurempaa. Usein ne sitten valuvatkin vain ohi kotijuttuja tehdessä..

Mutta nyt päätin toisin. Mukavaa voi tehdä myös viikolla ja yhden päivän puitteissa. Joten heräsin aikaisin ja suuntasin sovitulle aamukahvihetkelle kahvilaan. Pidän aamuista. Olin jo melkein unohtaa sen mutta onneksi muisti palautui. Meidän vakikahvilassa muuten kokoontuu joka aamu kahdeksan pintaan pappaporukka. Siinä ne turisee noin tunnin ajan ja sitten jatkavat matkaa. Minusta se on suloista.

No mutta sitten itse asiaan, eli mustikkaan. Olimme päättäneet tänä vuonna kerätä marjat talteen ihan itse ja sitä lähdettiin vapaapäivänä seuraavaksi toteuttamaan. Kohteena metsä ja mustikka-apajat :) Ja hyvät apajat löysimmekin. En ole koskaan ollut varsinaisesti mustikassa, vaikka pienempänä monia metsäretkiä tehtiinkin. Jostain syystä pelkäsin kovasti, että törmäisimme karhuun. Niitä on ollut viimeaikoina paljon liikkeellä myös ihmisten ilmoilla. Näin ei onneksi käynyt.

Mutta mustikoita oli ja niitä oli p-a-l-j-o-n! Oltiin tunti ja yhteinen saalis 40 litraa marjaa. Uskomatonta. Eli ne jotka haaveilee nauttivansa piirakkaa myös talvella niin hopihopi metsään. Vaiva on pieni ja ilo suuri :)

Illalla iski mustikkainnossa vielä leipomisvimma, joten pyöräytin sämpylät ja pullat iltapalaksi. Muutama litra mustikkaa jätettiin syötäväksi aamupaloille ja loput pakkaseen odottamaan talven tuiskuja. Aivan mahtavaa sanon minä!

Päivä oli virkistävä ja loppuviikon jaksaa taas painaa työn touhussa. Suosittelen siis metsää ja sen antimia. Niin kuin Soul Valpiokin laulaa:

On kiva olla huoletonna
täällä metsän keskellä.

Mukavia päiviä kaikille, muistakaa nauttia myös niistä lyhyistä hetkistä.

Iloiset juhlat

Joko alatte kyllästyä lahjoihin ja juhliin? Toivottavasti ette.

Olen itse sitä mieltä, että elämässä on aivan liian vähän juhlia. Olisi mukavaa kerätä ystävät useammin koolle ja viettää aikaa vähän erityisemmissä merkeissä. 

Siskon valmistujaisiin tehtiin tuollaiset viirikoristeet, joilla nimettiin ruokapöydän antimet. Toimi ihan kivasti, viirit maksoivat Tigerissa muistaakseni euron. Pienellä panostuksella iso merkitys :)

Ruuaksi tehtiin kaikenlaista helppoa, kakkuina tällä kertaa britakakku ja mutakakku. Brita on jotenkin erityishyvää kesäisin. Marenkia... mmm. 

Mitkä ovat teidän lemppariherkkuja juhlissa?

Sisko muuten lupasi vierailla täällä lähiaikoina. Hän oli käynyt metsässä ja haluaisi kertoa teille siitä :) Ja minä haluan kertoa teille siskon valmistujaislahjasta vielä, kunhan nyt tässä välissä jaaritellaan jotakin muuta. Juhla tuntuu kai enemmän juhlalta arkea vasten.

EN: Few pictures from my sister's graduation party. 

Pikkuneidin paketissa

Viikonloppuna sain antaa monia ja taas monia paketteja. Koska tykkään lahjoista paljon, niin usein kuvailen niitä tännekin. Ehkä sitten sillä hetkellä, kun aivot lyövät tyhjää, voi katsella täältä vinkkiä joihinkin tilanteisiin. Minä itse tai te muut.

Ystävilläni on aivan hurmaava pikkuinen koululainen, josta kasvaessaan on muodostunut todellinen pikkuneiti. En päässyt keväällä neitokaisen juhliin, joten vein hieman myöhästyneen paketin hänelle viime viiikonloppuna.

Paketti oli pienen budjetin lahja, mutta mielestäni kiva sellainen (ainoastaan tuon laatikoston sulkijamekanismi antoi periksi samantien, onneksi sulkeutuu ilmankin, pirutämänkinlaadunperiköön). Pikkuneiti tykkää koruista ja oli juuri sopivasti saanut myös itse hankkia itselleen myös muutaman muun kesäkorun, niitä sitten maalailtiin tuohon laatikostoon.

Mielestäni lapsilla saa olla värejä ja korujen pitää olla hauskoja, ei liian aikuismaisia. Muutaman tuollaisen kirjavan rannekorun lisäksi piilotin laatikostoon kullanvärisen sydänriipuksen. Luulen, että lahjan saaja tykkäsi paketistaan.

Perheen isä huokailee aina, kun ilmaannun tyttöjen luo tuliaisineni :) Mutta eipä ne mihet näistä mitään ymmärräkään <3 Tytöt saivat myös palloja, saippuakuplia ja katuliidut pihaleikkeihin, jospa se isä pääsee niihin osalliseksi sitten.

EN: Little something that I got for my friend's daughter for her birthday. Really liked these fun colored bracelets.

Uusia suosikkeja

Simppelit perusasiat pelastavat kaikelta.

Joskus on kiva hullutella, mutta yleensä pidän enemmän siitä, että tiedän asioiden toimivan.

Että voin luottaa siihen. 

Reissussa on koti

"Perillä" on tuolla edessämme jossain

Mennään, mutta ajetaan hiljempaa

Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan

Tämä voi olla

koko elämämme ihanin päivä

Ajetaan hiljempaa

Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan

-PMMP

Perusperjantai. 

Kassi aamulla kantoon, otin bussin 6.30 töihin. Normaalisti kävelen, mutta oli paljon tavaraa.

Työpäivän jälkeen kiirellä junaan, ne lähtee aina just sillain että pitää juosta. Olen matkustanut tätä samaa väliä jo 15 vuotta ja silti aina jännittää että meninkö oikeaan junaan. Kurkin aina junan ikkunasta ulos ja yritän nähdä sitä kylttiä raiteella. Kun en koskaan muista katsoa sitä junan ovea...

Tunnen junamatkalla jo varmaan jokaisen puun. Jaaha, ollaan tultu Jämsästä vartin verran.

Välillä olen ihan uupunut siihen, että aina tuntuu siltä että on matkalla. Eikä koskaan perillä vaan aina pitää odottaa jotakin, aina menossa pois päin siitä mikä tuntui hetki sitten hyvälle. Tänään kumminkin tuntuu siltä, että ehkä näin on ihan hyvä. Yleensä olen enemmän sitä ei se matka vaan se määränpää-tyyppiä.

Syötiin juuri gourmetillallinen pikaruokaa, nyt kakkuja leipomaan. Huomenna on juhlat. Täällä soi tango.  Jääkaapissa odottaa kylmä Sol, ulkona sataa kaatamalla. Nytpä just ei tarvitse liikkua mihinkään.

Kodikasta perjantaita kaikille, missä sitten seikkailettekin.

Sekametelisoppaa

Tänään satoi vettä. Olin kuin uitettu koira siinä vaiheessa kun sain kotioven auki.

Ei voinut kuitenkaan jäädä kuraveteen makaamaan, joten kuivat vaatteet, pikaleipä, pikaraivaus asunnossa (joka muuten näytti viehättävältä vai mitä sanotte), pikakävely, pikajumppa ja sitten paketoimaan.

Minun elämässäni hyvin erityislaatuiset tytöt ovat täyttäneet kevään ja kesän aikana vuosia. Enkä päässyt syntymäpäiville. Lisäksi viikonloppuna juhlitaan toista siskoistani joka on valmistunut, joten... paketteja laukku täynnä. Ja suuntana huomenna jälleen Valtion Rautatiet. Todellinen kotini :)

Sain itsekin postissa tänään pienen yllätyksen kun lehtitilauksen oheistuote pumpsahti laatikosta. Voi miten hemmetin söpö tuo on.

Sadepäivän pelastamiseen riittää siis ilmeisesti se, että pysyy liikkeessä. Ja että kotona on aina laatikollinen lakritsapiippuja. Ja että yhden niistä laatikoista voi antaa jollekin, joka pitää niistä yhtä paljon. Ja että saa postissa pienen sydänkukkaron ja että saa tuhlata kaiken vaaleanpunaisen silkkipaperin mitä kotona oli. Sitä oli monta arkkia.

Sellaista sekametelisoppaa tänne.

EN: It was a rainy day. It also turned out that heart shaped purse is just what I needed.

Terveisiä kampaajalta

Jos jotain olen vuosien saatossa oppinut, niin kuuntelemaan kampaajaani. Olen nyt vihdoin monen vuoden tuloksettoman etsinnän jälkeen löytänyt täältä kivan, sellaisen jolle on kiva mennä. Vuosia ravasin Jyväskylässä tämän(kin) asian takia.

Mun tukka on tosi paksu, takkuinen, hiukan luonokihara, imee itseensä litroittain vettä eli kuivuu to-del-la hitaasti ja edelleen vihertää hiukan nuoruudessa elettyjen vesiongelmien takia; kaikki seikkoja jotka itse hyvin tiedostan ja joista en ehkä ihan joka käynnillä jaksa kuunnella taivastelua :) Nykyinen kampaajani on tosi herttainen. Ja suosittelee sitten vain vaivihkaa "voisit ehkä kokeilla joskus tällaista tehohoitoa...".

Tällä kertaa nappasin suosituksesta mukaan Lorealin syväpuhdistavan shampoon, tekee välillä ihan hyvää. Kesällä tulee enemmän käytettyä kuivashampoota sun muta tököttiä joka sitten tahtoo jäädä hiuspohjaan jumiin. Tämä tuoksuu raikkaalle eikä kuulemma vie väriä pois. Joten testing testing one-two-three...

Apinan päiväkirja ♥ lega-lega

Tässä viimeinen juttu Kroatiaan liittyen (näin luulisin). Jos matkustatte Dubrovnikiin, niin käykää lega-legassa.

Eksyimme pikkuiseen liikkeeseen oikeastaan ihan puolivahingossa (niinkuin vanhassa kaupungissa helposti käy). Huomasimme tämän punaisen lipun ja poikkesimme uteiliaisuudesta sisään.

Liikkeessä pyöri kolmen nuoren joukko, ilmeisesti itse designerit. Kävi ilmi, että lega-lega on kroatialaisen kaveriporukan perustama merkki, joka myy vähän kaikenlaisia tuotteita muistikirjoista ja julisteista t-paitoihin. 

Ihmettelimme paikan päällä pitkän tovin ja kyselimme kaikenlaista. Suloinen myyjätär selitti, että heidän kaveriporukkansa on kotoisin pohjoisesta. Lähes jokaisella tuotteella oli jokin tarina tai merkitys, joka liittyi heidän taustaansa tai Kroatiaan ja Dubrovnikiin yleensä. Merkin nimi itsessään tarkoittaa pohjoisen murteella kamua tai kaveria (englanniksi bro, dude, mate). Kamu-kamu. Sympaattista.

Ostin itselleni 'mustan kirjan', muistikirjan jossa on mustat tyhjät sivut. Olen siihen piirrellyt valkoisella tussilla kirahveja ja kirjoittanut ylös ohi meneviä ajatuksia. Nappasin mukaan myös merkin kangaskassin. T-paidat oli pakattu hauskasti maitotölkkeihin ja liike oli tosi viihtyisä kaikin puolin. Pidin kovasti meitä palvelleesta tytöstä, hän oli selkeästi hyvin ylpeä liikkestä ja heidän omasta merkistään.

Jos et juuri ole lähdössä Kroatiaan, niin lega-legalla on myös kansainvälinen verkkokauppa, täällä! Saatan itse testata sitä kun muistikirjastani loppuvat tyhjät sivut.

EN: If you are going to Dubrovnik, I think you should definitely visit this little shop in old town, lega-lega. It's all Croatian design, they sell everything from t-shirts to notebooks. We met few of them and I really liked the store and the fact that everything had a story. The brand name is Croatian slang for "bro" or "mate". They also have a web store, you can find it here!

I really thought it was such a fun place and the girl who helped us with our purchases was really really nice. I might visit their web store myself, really fell for their notebooks :)

Payback time!

Kiroaisin taas tän googlepaskatekniikan niin alimpaan helvettin, mut hei: tunnin yritykseen jälkeen melkein ne videot on täällä jonka halusinkin. Niin eipä tarvii hermostua :) Vaikkei se nyt just ole ne tai ihan sen kokoisena kun haluaisin ja sillee.

Tempaisen lapiolla sitä, joka ehdottaa että vika voi olla myös käyttäjässä.

Varsinainen asiani on, että huomenna suuntana JKL ja kaikki te jotka olette lauantaina siellä ja vailla suuntaa: suuntanne on Payback.

Mainosvideosta huolimatta tai ehkä jopa juuri sen takia.

Tulkaa oikeasti, tunnelma oli viime vuonna ihan mieletön. Ja vihan kierre tosiaan ihan loputon.


Hahaa, onnistuin. Master of sharing.

EN: This weekend I'm going to be @Payback Jam. If some one is in Jyväskylä, I recommend that you come and see this for yourself.

Pura López ja luopumisen tuska

Joskus on tiedättekö päästettävä irti. Annettava mennä, koska vaikka joku asia vaikuttikin hyvältä, niin lopulta se ei ollutkaan juuri sinua varten.

Täydellisten, tai edes parempien, kenkien metsästys on edennyt uhoamisesta tekoihin. Varsinaisia tuloksia ei kuitenkaan ole syntynyt. Näistäkin luovun.

Pirun nätit ovat, ja ihan tukevatkin. Kävely onnistuu, eikä korkokaan tuntunut liian korkealta.

Mutta... jotain siinä on. Ei tuntunut oikealta. 

Käyttävätköhän merirosvot ylipäänsä tuollaisia kenkiä?

Toisaalta, merirosvothan käyttävät juuri niitä kenkiä, joita haluavat. 

Mutta näistä näkyi myös varpaat, tai siis ne nivelet, tai varpaan yläosat. En ole varma, mitä mieltä olen siitä.

No, pari matkaa nyt takaisin. Toivottavasti kengät löytävät Tuhkimonsa. Minä jatkan etsintää niin ikään.

Taidan pitää merkin mielessä kuitenkin, ehkä joku toinen pari. Katsokaa nyt, miten sievästi olivat pakannetkin. Yleensä saan kenkälaatikot likaisina ja kolmessa osassa.

Ei auta itku markkinoilla. Kun se ei ole rakkautta niin se ei ole.  

P.s Jos joku alkoi haaveilla, niin näitä on nyt alennuksessa täällä.

EN: Found this pair of Pura Lòpez shoes on sale, but unfortunately they where not for me. They are so pretty but there was something... and when there is something it's not perfect. And when it's not perfect it's not worth spending that much money. So I hope these find a new home with some Cinderella. I'll keep on looking for my pair...

Eläimellistä menoa...?

On vasta maanantai, mutta tuntuu että viikko on kestänyt pitkään. Olen jo ajatuksissani perjantaissa ja junamatkalla kotiin... tai siis toiseen kotiin. Koko viikko on niin täynnä kaikkia kivoja suunnitelmia että melkein hengästyttää kun ajattelee miten nopeasti päivät kipittävät eteenpäin.

Viikonlopun kirppisreissulta löytyi tällainen pikkulaukku, joka jotenkin valloitti minut. Vaikka siinä onkin hieman sellaista mauttomuuden riskiä. Mutta, uskon yhdistelyn jaloon taitoon :) !

Pikkulaukut kestävät käyttöä ehkä hippasen enemmän, koska painoa niihin saa ahdettua vähemmän. Niinpä annoin tälle mahdollisuuden, vaikkei materiaali ole kyllä nähnyt mitään muuta kuin muovia.

Mahtuu just lompakko. Eipä sitten oikein muuta.

Ehkä opettelen uudelleen sen taidon, kun viikonloppuna lähdettiin ulos mukana puhelin, henkkarit ja 20€ käteistä. Hyvin pärjättiin aina. Sitten kun ei pärjätty, niin oli aika lähteä kotiin. Miten niin sitä vanhetessaan viisastuu?

EN: My new little plastic treasure from flea market :)

Rantsupäivä

Hyvä viikonloppu takana.

Eilen kirppisteltiin ystävän kannsa ja tehtiin muutamian löytöjä. Kahviteltiin Tallipihalla ja illalla kävin elokuvissa.

Tänään maattiin rannassa porukalla koko päivä. Paloin selästä. 

Opin, että pojatkin tietävät, että Bebanthenilla voi korjata kaiken, mutta eivät ymmärrä muotilehtien päälle ("niin mutta mitä tästä niinkun luetaan?!").  Helsingin Sanomat kertoi meille, että 5 kg:n ylipainoa ylläpitääkseen on syötävä kesällä n. 20 makkaraa enemmän kuussa. 

EN: I had a great weekend... we spent the whole day on the beach today. 

Maailman parasta kesälimonaadia

Olen huomannut, että pienet luksuhetket tekevät arjessa ihmeitä.

Yhtänä päivänä tässä oli muka siipi hieman maassa, paras päivä pitkästä aikaa takana ja haikeus jatkaa eteenpäin. Valitsin haavojen nuolemisen sijasta lipsit ja limpparin ja tuhlasin Punnitse&Säästä liikkessä alla olevaan lasipulloon. (Sivuhuomautuksena; kuka tuossa kaupassa on koskaan varsinaisesti mitään säästänyt? Siellä on aika paljon kaikenlaista houkutusta... ;))

Ja tässä, hyvä herrasväki, on kesän ja ehkä jopa maailman, parasta limpparia. Se maistuu aidolle. Sitruunalle ja vadelmalle, kesäsuukoille ja aurinkoisille illoille. Ilolle ja valolle. 

Tuli hyvä mieli. Taidan sijoittaa vajaan viisi euroa toistekin.

Onhan se toisaalta älytöntä. Mutta, ostetaanhan sitä viiniäkin. Luovun mielellään viinilasillisestani silloin tällöin. Toimisi myös juhlissa alkoholittomana kesämaljana!

EN: The best lemonade that I ever had. 

Yli yksi vuotta, eikä suotta

Kuten aikaisemmin mainitsin, olin unohtanut täysin, että apinan uusi päiväkirja on jo yli 1-vuotias!

Uudemmille lukijoilleni tiedoksi, että olen tosiaan pitänyt blogia jo vuodesta 2010. Apinan päiväkirja sulkeutui reipas vuosi sitten erinäisten elämänmuutosten myötä vain minun nähtäväkseni. Hetken aikaa ajattelin lopettaa koko touhun, mutta tuumittuani päätin jatkaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja hyvä että tein niin.

Tästä kirjoittelusta on tullut minulle hyvin tärkeää. Olen iloinen, että osa teistä on kulkenut mukana jo pitkään ja ilahdun kommenteista joka kerta! Blogini on pienen pieni, mutta sen merkitys on minulle suuri. Tuntuu, että vaikka teenkin tätä periaatteesa itselleni, niin saan samalla jakaa teidän kanssa tosi paljon.

Kirjoitan suhteellisen pintapuolisesti, mutta tässä kohtaa mainittakoon että viimeinen vuosi on ollut minulle tosi rankka. Samalla olen kuitenkin oppinut valtavasti ja saanut elämääni paljon uusia, ihania juttuja. Blogi on minulle myös tapa säilöä niitä hetkiä, jotka muuten helposti unohtuisivat. Pieniä asioita.

Tein teille pienen kyselyn, löytyypi tuosta sivupalkista. Mitä te haluaisitte täällä nähdä? Avoimiakin toiveita saa jättää tietty, mutta ehkä tuosta on helppo ruksailla jos ujostuttaa. Näen sitten vähän mistä te tykkäätte! 

Kiitos ihan jokaiselle, kun jaksatte käydä täällä lukemassa. Keksin vielä varmaan jotain synttärijuhlistusta, mutta näissä asioissa ei parane hosua. Katsotaan, josko se liittyisi vaikka jotenkin toiveisiinne.

P.s Google teki jotain ja lopetti jonkun tavan seurata blogeja, jotain ehkä taas toimii, mulla ei toimi oikein mikään (hyvin olen onneksi perillä kuitenkin). Aika moni on muutoksen kanssa kääntynyt bloglovinin puoleen. Tämäkin blogi löytyy sieltä ja ohjeet, miten blogit siirretään, löytyvät esimerkiksi Ennin avulla täältä. Apinan päiväkirja löytyy myös blogilistalta, sivupalkissa palikka siihenkin.. En ole itse käyttänyt kumpaakaan, tunnen oloni vähän muutosvastarintaiseksi :) Pitänee perehtyä.

EN: This blog is 1-year old!  Thank you for being here <3

Tällä viikolla tähän asti

Tuntuu kuin tämä viikko olisi ollut jo tosi pitkä.

Olen syönyt monta lakritsapiippua ja maistellut sipsejä (halusin tietää ovatko Kettlesit muka niiiiin paljon parempia ja tuomio on: en oikein tiedä).

Olen pohtinut muutamaa mieltä kaihertanutta pulmaa ja tullut joidenkin kohdalla johtopäätöksiin, toisien kohdalla en. Mutta elämässä odottelu alkaa olla ohi, näin luulen. Vähemmän pohdintaa, enemmän toimintaa. Tätä samaa olen tosin toitottanut jo melkein vuoden, mutta kehityn hitaasti enkä edes varmasti, toisto on oppimisen perusta.

Palasin kuntosalille reilun kuukauden tauon jälkeen. Perselihakset huutaa hoosiannaa, mutta eipä ne taivaalliset voimat näissä maallisissa puuhissa auta :) Sillä se lähtee millä se tulikin. Kai. Jos pääsen vielä huomennakin sängystä ylös.

Olen aleshoppaillut ihan vallattomasti. 

Olen käyttänyt korkokenkiä, koska nuo vaaleat kiilakorot ovat ainoat, jotka eivät hierrä just nyt.  Yritän myös totuttautua taas korkoihin. Omasta mielestäni ansaitsisin aina jonkin sortin papukaijamerkin kun jaksan kipitellä niillä koko (parin kilometrin) työmatkan. Kenkävinkkejä saa mielellään laittaa edelleen tänne! Olen ollut huomaavinani, että aihe kiinnostaa muitakin, joten laitetaanhan kaikki viisaus jakoon jotta olemme kohta lähempänä kivempiä kävelyretkiä. Muutaman parin olen alennuksista tilaillut kokeiluun, palaan asiaan jos ovat hyviä.

Käytin korkojen kanssa vaaleita housuja ja vierastan kyllä omaa peilikuvaani niissä ihan äärettömän paljon. Ei niin mitään merirosvomaista. Pitäisiköhän laittaa pöksyt Henriikan hyväntekeväisyyshuutokauppaan? Oi ihana Henriikka! Tähän haluan jotenkin osallistua, osallistukaa tekin. Nenäpäivä on myös aina ollut apinan päiväkirjan lemppari. 

Huomasin, että ole unohtanut tämän uuden pikkuisen palstani 1-v synttärit. Pitäisiköhän juhlia vaikka jollakin kilpailulla?

Ainiin ja vielä: voisiko nämä kesäukkoset jo loppua? Sade ok, mutta pari yötä sitten taivaan salamoidessa mietin ihan oikeasti että menen naimisiin ihan kenen tahansa einarin kanssa vain siksi  ettei tarvitse enää maata täällä peitto korvissa yksin ja peloissaan. Varsinäinen 2000-luvun itsenäinen nainen, haha. Onneksi minulle on nyt kerrottu, että pallosalama ei pääse hyttysverkon läpi sisälle, vaikka ikkuna olisikin jäänyt auki <3

Mitä teille kuuluu?

Matkalla Kroatiassa: Dubrovnikin vanha kaupunki

En yleensä käytä jutuissani kovinkaan paljon kuvia vain niiden lätkimisen ilosta, mutta tämä on sellainen kuuluisa poikkeus, joka minulle suotakoon. Dubrovnikin vanha kaupunki on hyvin kaunis. Se on Unescon maailmanperintökohde, enkä nyt käyneenä ihmettele tuota seikkaa lainkaan. Dubrovnikin vanha, italiankielinen nimi on muuten Ragusa. Tämän opin eräältä viehättävältä neitokaiselta, kerron hänestä myöhemmin lisää.

Kroatian sodasta ei ole kovin pitkä aika ja tietyllä tapaa tämän myös aistii siellä ollessaan. Vanha kaupunki kärsi vaurioita ja sodan jäljet ovat joiltain osin vielä nähtävillä. Kaikkialla on kuitenkin hyvin vaaleaa ja tietyllä tapaa tuolla tuli hyvin kevyt olo. Tällä valomäärällä pitäisi ehkä selviytyä jopa Suomen talven yli.

Ymmärsin paikallisten puheista, että nämä ovat kotimaastaan varsin ylpeitä. Vapaus tuntui olevan heille tärkeää. Dubrovnikin kaupungin vanhasta lipusta löytyi sana Libertas (vapaus) ja sisäänkäynniltä teksti Non bene pro toto libertas venditur auro (vapautta ei myydä minkäänlaisesta kullasta). 

Vanhassa kaupungissa kannattaa varautua siihen, että siellä on paljon ihmisiä. Menimme vierailulle hieman pilvisempänä päivänä ja se osoittautui hyväksi ideaksi. Helteellä tuolla on varmasti tosi kuuma. Silloin kannattaa suunnata Shonan antaman vinkin mukaan vaikka tänne drinkille. Käytiin ja oli aika huikea maisema joka ei kuvissa näytä miltään! 

Tuohon viimeiseen kuvaan ehkä tiivistyy oma tunnelmani vanhasta kaupungista. 

Ps. kaikki Kroatia-aiheiset juttuni löydät matkalla-tunnisteen alta.

Matkalla Kroatiassa: veneretki saaristoon

Ensimmäisenä sunnuntaina seurueemme kaipasi hieman toimintaa, joka meidän tapauksessamme tarkoitti tällä kertaa päivän löhöilyä veneessä kalliorannan sijaan. Varasimme lauantaina koko köörille päiväretken läheisille saarille. Paatti lähti Cavtatin kotisatamasta ja reitti vei meidät Dubrovnikin kautta kolmelle eri saarelle kts alla. 

Matkan hinta oli 250 kunaa/henkilö (eli n. 30 euroa). Hintaan sisältyi matkan lisäksi lounas sekä "open bar". Lähtö oli aamulla kymmeneltä ja paluu iltakuudelta.

Ja sitten niiitä kokemuksia...

Osasimme ehkä itse asennoitua reissuun oikein, eli ajattelimme alusta asti että tuon hinnan voi maksaa päivästä merellä. Oli kiva katsella maisemia ja juoda limonaadia :) Lounas oli aika vaatimaton suhteessa mainospuheisiin, kuvassa kalavaihtoehto. Kasvisvaihtoehdossa oli kalan tilalla kaksi palaa juustoa ja kanavaihtoehdossa muutama pala kanaa. Tuo kala oli hemmetin hyvää kyllä, ei käy kieltäminen. Open bar oli käytännössä iso puukori, jossa oli limsapulloja ja pullot paikallista brandya sekä kirkasta viinaa. Myös puna- ja valkoviiniä löytyi kanisterissa. Makuelämyksiä...

Kahdella ensimmäisellä saarella vietettiin vain puoli tuntia, eli aika jänis saat olla jos meinaat siinä ajassa ehtiä muuta kuin poistua veneestä ja kävellä muutaman sata metriä. Viimeisessä kohteessa, Lopudissa, vietettiin 2,5h joten siellä ehti jo vähän kierrelläkin. Me tosin pötkähdimme aika pian hiekkarannalle seuraamaan maailman suloisimman pikkupojan hiekkalinnan rakennusta.

Lopudissa on siis hiekkarantaa ja siellä uskalsi uimaan myös paljain jaloin. Rantavesi oli myös aika matalaa ja täällä näkyikin paljon lapsiperheitä. Varmasti Cavtatia fiksumpi vaihtoehto jos on pieniä lapsia ja haluaa silti peuhata meressä :)

Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan hauska kokemus. Edullisemminkin olisi päässyt (tai no, hieman edullisemmin), mutta valitsimme ison laivan jotta keinuminen olisi mahdollisimman vähäistä. Tämä osoittautui ihan fiksuksi ratkaisuksi. Laiva ei ollut myöskään täyteen pakattu, joten saimme istuskella ihan rauhassa. Reissu myös vahvisti ajatusta siitä että Cavtat oli meille juuri oikea asuinpaikka <3