Amurin pysäkki

Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta
Katsoo vaihtuvat maisemat
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina

Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina
Aina
Aina
Aina

-Egotrippi

Olen oppinut viimeisen vuoden aikana ihan valtavasti uutta. Olen oppinut pikkuhiljaa iloitsemaan siitä, että sydän voi olla monessa paikkaa yhtä aikaa, vaikka minä voinkin olla vain yhdessä. Muutenkin sellainen itsensä kuunteleminen on kehittynyt. Yritän olla kärsivällinen.

Ketään ei kannata kahlita nurkkaan ja väkisin kiskomalla harvoin tapahtuu mitään hyvää. Niinpä yritän olla kiskomatta ja päästän asioista tarpeen tullen myös irti.

En ole ihan varma, mistä unelmoin. Omalta kotipysäkiltä minne tahansa on kuitenkin hyvä suunnistaa. Asioita pitää uskaltaa kokeilla, vuoden (Trendistä kaivettu, hah) mottoni "jos valitsit väärin, valitse uudestaan" kuulostaa näin lokakuussakin hyvältä. Ei se ole niin vakavaa. Ei sen vakavampaa kuin elämä yleensäkään.

Asusta pari juttua: liivissä on jo monta sataa niittiä ja eikö näytä ihan mitättömältä! Työnsarkaa riittää siis. Ja jes, tajusin laittaa jotkin muut housut kuin ne samat mustat jotka on ihan joka kuvassa. Tulen vähän jäljessä muuta maailmaa, mutta viininpunainen alkaa omaan silmääni näyttää hyvältä just nyt. Huivi on omatekemä, jos innostuit niin tuon osaa kuka vaan. 

Koska koen asukuvat vähän vieraaksi mutta kiinnostavaksi sisällöksi, niin olen yrittänyt poimia oheen aina vähän ajatuksia jostakin muusta. Mitä te tykkäätte, jaksatteko lukea? Monikuvaisuus sai muistaakseni ainakin yhden äänen aikanaan.

EN: My armor still in progress.