sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Oodi toppaliiville

Kun katselin noita eilisen kuvia, niin mieleeni tuli tarina tuosta toppaliivistä.

Olen ostanut sen sinä vuonna kun muutin Tampereelle. Löysin siskoni ottaman kuvan vuodelta 2010, mutta tämä on varmuudella ainakin viisi vuotta vanha.

Kun katson tuote kuvaa niin näytän omaan silmääni ihan pennulta. Elämä oli tosi erillaista kolme vuotta sitten. Samaa minussa on se, että puolet kuvista näyttää edelleen tuolta kun höpötän koko ajan. Saatoin vähän innostua leikkimään efekteillä... kerran kuukauteen näinkin.







































No, takaisin siihen tarinaan.

Elin silloin todella pienillä tuloilla kun tein työkseni hotellisiivousta nollatuntisopimuksella ja työntunteja oli näin ollen viikossa 40 tai sitten 20 tai 10. Se aika oli aika rankkaa monessakin suhteessa. Vieraassa kaupungissa ja kaikenlaista. Mutta, kerran sitten oli kaupungilla ja menin Tampereen Bronxiin ja siellä tuo Adidaksen liivi oli -50 % alennuksella. Hinta oli silti järkyttävät 70 euroa ja palkkapäivä vasta viikon päästä.

En ikinä unohda sitä ystävällistä Bronxin miesmyyjää joka varasi liivin minulle viikoksi (!!) vaikka se oli aletuote ja viimeinen kappale. Kysyi vain että "Lupaatko ja vannotko että tulet sen sitten kanssa hakemaan?". Vannoin.

Liivi on edelleen kuin uusi, yhtään untuvaa ei ole tullut ulos eikä mitään muutakaan merkkejä näy siitä, että meidän yhteinen taipaleemme on ollut pitkä ja ajoittain aika renttumainenkin. Ra-kasta-tan sitä. Ja se on tosi lämmin.

Kiitos sinulle Bronxin myyjä, missä sitten oletkin. Tämä jos joku on luottovaate. Valoit minuun myös aikanaan uskoa siitä, että Tampere on ihan kiva kaupunki ja täällä on mukavia ihmisiä.

EN: After publishing yesterdays photos I realized that I've had this vest for at least five years already. It's still in impeccable condition, so good purchase I think.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti