Pahoittelut poissaolosta, mutta on ollut kiire. Olen tehnyt paljon töitä ja kesälomani alkoi tuossa 2 tuntia 23 minuuttia sitten. Olin ihan varma etten ehdi bussiini Jyväskylään, mutta nyt on vielä lähtöön jopa runsain mitoin aikaa, joten ehdin jopa piipahtaa täällä.
Viime viikoloppuna piipahdin tosiaan Helsingissä. Kävelin kaupungilla ihan yksin ja kuvasin pieniä yksityiskohtia. Tältä näytti Helsinki minun silmini lauantaina 14.12.
Pieni kissa, suuri ponnistusvoima. Aamiaisen jälkeen kävelin kaupungille ja aurinko paistoi.
Aina kun kuljen tästä ohi, minulle tulee mieleen elokuva Nohing Hill... se kohtaus jossa William haastattelee Anna Scottia kerrottuaan ensin olevansa Horse & Hound lehdestä.
"I enjoyed the movie very much. I was just wondering, did you ever consider having more horses in it?"
"Well, we would have liked to. But it was difficult, obviously, being set in space."
Tykään paljon siitä että on aikaa vain kävellä ja kuvata fiilipohjalta kaikkea sellaista, mihin ei ehkä normaalisti kiinnitä huomiota. Vieraaseen kaupunkiin tai mihin tahansa seikkailuun kannattaakin ehkä tutustua niin, yksi pieni asia kerrallaan.
Oli ihan mielettömän ihanat 24 tuntia, toivottavasti menen pian uudestaan. Me aletaan olla Helsingin kanssa vähän kavereita jo, en enää tunne itseäni ihan niin ulkopuoliseksi. Hymyilin paljon, tykkäsin Minna Parikan myyjistä ja joulukoristeista, join punaviiniä, opin missä on Pikkuhuopalahti ja kävin Hakaniemen Kiinakaupassa ruokaostoksilla (tai siis kuuntelin kummitätini ostosten tekoa kiinaksi ja tunsin tulleeni toiseen maahan).
Lähteminen kannattaa silloin tällöin.
Kohta kotiin. Joulu, täältä tulen!
EN: Details that came to my way when I was in Helsinki.
Huima seikkailu. Pääsit maailman ympäri! ..Pikku-Pariisi (Parikasta tulee jotenkin mieleen romantiikka, ranskalaisuus..), Englanti (pitäisikin katsoa Notting Hill pitkästäpitkästä aikaa, se on aivan hulvaton:), Kiina.. Minäkin pidän tällaisten yksityiskohtien huomioimisesta ja etenkin vieraissa kaupungeissa tekisi mieli kulkea kameran linssi herkeämättä silmillä! Mutta ihan kaikkea ei ainakaan seurassa saa kuvattua, ja sitten jäisi ehkä vähän "elämättä". Kuten esim. jollain keikoilla metsästän edes sitä yhtä onnistunutta kuvaa, ja sinne voi hujahtaa hetki ja biisi jos toinenkin lcd-näytöltä katsottuna..vähän hukkaan. Toki kuvamuistotkin ovat todella tärkeitä. :)
VastaaPoistaJos ei tule ennen ensi viikkoa pyörittyä netissä, toivotan jo nyt sinulle
lämpöiset hyvän Joulun toivotukset halauksen kera! (Olen semmoinen halailijatyyppi. :)
Kiitos kun olet lukijani. Blogikaveri. :)
♥ Satu
Paljon ehtii nähdä kun pitää silmät auki! Ihanaa joulua myös sinulle ja iso kiitos ja halaus itsellesi. Ollaan kamuja ensi vuonnakin <3
Poista