Mutta ne tytöt olivat kertoneet surullisiakin juttuja

Olen pohtinut viime aikoina paljon sitä, mitä blogissani jaan ja mitä jätän täältä ulos. 

Yleisesti ottaen tuntuu, että monesti blogeja arvostellaan siitä, että niissä oleva maailma on liian ruusunpunainen ja niitä pitävät ihmiset esittävät itsensä liian täydellisinä. Kaivataan sitä arkirealismia, pyykkikasoja ja sydänsuruja. 

Viimeisen vuoden aikana elämässäni on tapahtunut kaikenlaista, eikä vähiten viimeisen parin kuukauden aikana. Välillä on aika hankala vetää rajaa sille, mistä kirjoittaisi tai milloin kirjoittaisi. Mielestäni kirjoittajan mielentilat heijastuvat tekstiin aika helpostikin, vaikkei asioista aivan suoraan kertoisikaan. Toistaiseksi olen jättänyt kirjoittamatta aina kun epäilyttää.

Tokihan se on ärsyttävää, kun välillä blogissa on pidempi tauko. 

Mutta ihan oikeasti.

Jos sinulla olisi blogi, kertoisitko, kun sydämesi särkyy? Kertoisitko työasioista? Raha-asioista? Niistä suukoista jotka ratkaisevat? Niistä hetkistä kun itkettää eikä ketään ole lähimaillakaan? Niistä hetkistä kun mikään ei voisi olla paremmin ja koko maailma on puolellasi...? Tietoisena siitä, että tarinasi on periaatteessa täysin vapaata riistaa, kaikkien luettavissa ja riepoteltavissa? Oman itsensä lisäksi kirjoittajalla on vastuu myös muista elämässään olevista ihmisistä ja heidän yksityisyydestään. 

Mitä te ajattelette? Tiedän, että muutama bloggaajakin tätä lukee, olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne. Blogini nimenkin mukaisesti tällä palstalla mennään hiukan päiväkirjamaisesti, tämä kun ei ole varsinaisesti muoti-, tyyli-, kosmetiikka,- tai oikein mikään muukaan oikea blogi. Silti itseasiassa kirjoitan yllättävän vähän mitään todella henkilökohtaista. Minä pidän kiinni oikeudestani kuvata pyykkikasoja yhtä lailla kuin tulppaaneja, mutta suukoista en jatkossakaan kerro.

EN: Thinking about sharing in blogs. Where should we draw the line? Should it all be just perfect? And if not, how much are we willing to give for everyone who happened to be online?

Korpikuusen kannon alla

Elämänlaatuni koheni lämpimän takin myötä noin sataviisikymmentä prosenttia. Aika vanhaksi täytyy näköjään ihmisen elää että ymmärtää, miksi ulos puetaan pakkasella toppavaatetta.

Eilen käveltiin Pyynikille katsomaan sinistä hetkeä. Tuolla näköalapaikalla on monet itkut itketty ja yhtä lailla hymyilty auringonlaskulle. Siellä tulee aina hyvä olo. Sellainen, että kaikki päättyy lopulta kuitenkin kuin saduissa. (Tai että joka tapauksessa tapahtuu jotakin...)

Se on semmoista se luonto. Saa ihmisen tuntemaan ihmisen pieneksi ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. On jotenkin lohduttavaa ajatella että ne puut ovat olleet siellä vuosia ja taas vuosia... ja sama tuuli puhaltaa jossain muuallakin ja kääntää ehkä kohta taas suunnan.

Kevään tuulia odotellessa... 

ja keveämpää vaatetusta.

EDIT: Näytän muuten tuossa kuvassa omaan silmääni jotenkin tosi lyhyeltä. Ja muutenkin ihan tontulta nyt kun tarkemmin katson :) 

EN: Warm clothes are maybe the most important thing right now. They are designed to keep you happy. So simple... so why did it took so many years to buy decent clothes for this weather? 

Pienelle rakennusarkkitehdille

Yksi parhaista ystävistäni on talonrakennus aikeissa. 

Olemme tunteneet koko elämän ajan, se on pitkä aika tykätä toisesta se. Olemme ihan eri elämänvaiheissa, mutta silti tosi lähellä toisiamme. En usko että meidän olisi edes mahdollista kasvaa erilleen. 

Ystävälläni on nykyään perhe, johon kuuluu myös pikkuinen rakennusapulainen. Olen kuullut huhuja, että apulainen on jo kaivanut isän kanssa ihan oikealla kaivinkoneella ja hänestä on myös kotona apua jatkuvasti esimerkiksi pyykin viikailussa, mattojen suoristamisessa ja oikeastaan hommassa kuin hommassa. 

Luonnollisesti myös hänestä on tullut minulle tärkeä. 

Kun sitten Marimekon alennusmyynneissä törmäsin tähän paitaan, niin eihän sitä voinut jättää. Printin nimi on Rakennusinsinööri. Pitäähän sitä asianmukaiset varusteet olla! Tästä voi myös katsoa mallia esimerkiksi porrasrakenteisiin...

EN: Bought this Marimekko shirt  for my friend's son. They are planning to build a house, so the name of this print "Building architect" was just right. It's fun to shop for kids once in a while!

Tammikuun rakkaus

I got chills
They're multiplying
And I'm losing control
'Cause the power you're supplying
It's electrifying!

You better shape up
'Cause I need a man fruit?
And my heart is set on you
You better shape up
You better understand
To my heart I must be true
Nothing left
Nothing left for me to do

You're the one that I want
Oo-oo-oo, honey
The one that I want
Oo-oo-oo, honey
The one that I want
Oo-oo-oo, the one I need
Oh, yes indeed

- John Farrar/ Grease

Ra-kas-tan sinua greippisein. 

Siinäpä viikonlopun tärkein oivallus, oikein hyvä sellainen takana siis.

EN: I love love love grapefruit. It makes me want to sing in the morning. 

Kolmeraitaa yhdelle pikkutytölle

Kirjoittelinkin jouluna, kuinka pikkuisia ihmisiä on ilmestynyt viime vuosina lähipiiriini. Koska minulle ei omia lapsia vielä ole, niin on hauskaa katsella välillä näitä ystävien lapsia ajatellen myös lastenvaateosastoa ja bongailla kivoja juttuja. Muutamaa "mammablogia" seurailleena jaksan edelleen hieman järkyttyä lastenvaatteisiin liittyvästä kilpavarustelusta, onneksi kukaan ystävistäni ei ole lähtenyt siihen mukaan! 

Omaa silmääni miellyttävät ketjuliikkeiden valikoimasta kovasti KappAhlin Newbie- mallisto ja Lindexiltä olen myös bongannut söpöjä pikkutyttöjen mekkoja. Ja koska minulle on kummilapsi (ja pari muuta tärkeää pikkutyyppiä) niin välillä näihin saa hurahtaakiin, eläköön! Tällä kertaa tein kuitenkin löydön Marimekon alepuolelta, heillä on myös mielestäni kivoja ja värikkäitä lastenjuttuja.

Marimekon Kolmeraitaa näytti kivan pirteältä kaiken talvisen keskelllä.

Kummityttöni on rohkea ja suoraviivainen tapaus, toivottavasti hän pitää punaisesta! Pitäisikin ehkä kirjoittaa hänelle kirje ja kysyä asiasta...

Tein aleostokset Marimekon nettikaupasta ja kaikki sujui jälleen kerran mallikelpoisesti, toimitus oli tosi nopea. Aiemminhan olen kirjoittanut kokemuksistani jo täällä. Toivottavasti teitä ei haittaa, että tulee välillä näitä lastenvaatejuttujakin. Uskon, että aika monelta lukijaltakin löytyy lapsi/kummilapsi/muuten tärkeä pikkuihminen lähipiiristä? Ehkä näistä jutuista voi saada lahjaideavinkkejä tai muuta inspiraatiota. Ja onhan ne pienet vaatteet söpöjä eikö vaan? Jos teillä on vinkata joitain kivoja lastejuttuja esimerkiksi suomalaisilta merkeiltä niin mielellään kuulen!

EN: Three stripes for one special little girl.

Kotona ja kuusikossa

Lupailin lakanajuttuja, tai hienommin vuodevaatehankintoja, joten nyt sitä juttua pisaa sitten. 

Tänä vuonna löysin sattumalta Marimekon alennusmyynneistä pikkuiset yllätykset eräille tärkeille (niistä lisää kunhan paketit pääsevät perille asti) ja samalla silmiini osuivat nämä Kuusikossa-tyynyliinat. Koko settikin olisi ollut tarjouksessa, mutta tajusin että nämä tyynyliinat itsessään sopivat täydellisesti harmaiden lakanoideni (ja monien muiden) kaveriksi. Sängyssäni pyörii aina neljä tyynyä, joten ekstrat ovat tarpeen.

En oikein tiedä, mitä mieltä tarkalleen olisin Marimekon imagosta juuri nyt, mutta printistä tykkään kuin hullu puurosta. Ja monista muistakin heidän jutuistaan. Toivottavasti suunta on nyt ylöspäin.

Kyllähän sitä on parempi nukkua metsän keskellä. 

Mustavalkoinen tuntuu jotenkin kevättä kohti ihanan raikkaalta ja keveältä. Muutenkin on sellainen olo, että on kiva puuhastella ja järjestellä kotona. Vaatekaapinkin siivosin, tuli jotenkin heti enemmän tilaa hengittää. Olen tehnyt paljon ruokaa ja katsellut vielä enemmän ruokaohjelmia. Pidän niistä kovasti. Esimerkiksi eilen Sara la Fountain kertoi, että jos vinegretteen lisää mustikkaa ja omenaa, siihen tulee marjainen ja hedelmäinen maku. Ajatelkaapas sitä. En ikinä kokkaa ohjeen kanssa, mutta on kiva katsoa kun ihmiset innostuvat ruuasta ja suhtautuvat siihen iloisella rakkaudella. 

Iloista tiistaita teille! Niin, ja paljastakaa lempikokkiohjelmanne!

EN: More linen... black and white  makes me feel like spring! Pillowcases from Marimekko.

Lempeä iltablues

Echoes start as a cross in you

Trembling noises that come to soon

Spatial movement which seems to you

Resonating your mask or feud

Hollow talking and hollow girl

Force it up from the root of pain

Never said it was good, never said it was near

Shadow rises and you are here

And then you cut

You cut it out

And everything

Goes back to the beginning

- Choir of Young Believers/ Hollow talk

 

Ulkona on jumalattoman kylmä ja niin kaunista että melkein tekisi mieli itkeä. 

Choir of young believers ei varsinaisesti karkoittanut kyyneleitä, mutta ei se mitään- etenkin nyt on hyvä kiertää vaikka kehää kun kylmyyden voi kohdata uuden, untavapeittoa muistuttavan takin sisältä. Ei edes haittaa jos elämässä ottaa välillä muutaman askeleen taakse tai väärään suuntaan; nyt tarkenee korjata kurssia!

Hahaa, merirosvot ja muut ystäväiseni! Ei sitä maailmaa kylmin varpain vallata. Hankkikaa lämmintä vaatetta.

EN: It's so beautiful. Winter, that song, everything. I can finally appreciate the cold weather as my new jacket is almost like a huge cover made of dow.

Lakanajuttuja

Vietän leppoisaa lauantai-iltaa kera Midsomerin murhien, mutta tässä on väärä poliisi joten samalla haluan höpötellä teille vähän lakanajuttuja.

Olen ennenkin kirjoittanut (ehkä noin kymmeneen kertaan) siitä, kuinka paljon pidän lakanoista. Omistan niitä myös näin yhden hengen talouteen aika mittavan märään. Koti on kumminkin minulle todella tärkeä ja varsinkin lakanoihin haluan panostaa. Olen vähän tällainen hutilus, jonka sänky saattaa lojua petaamatta pitkäänkin, joten on kiva että kuosit miellyttävät omaa silmää. Lisäksi uskon, että kivoissa lakanoissa näkee parempia unia.

Hankin lakanat pääasiassa alennusmyyntiaikaan. Nämä Aini Vaarin Finlaysonille suunnittelemat Taimi-lakanat tulivat tehtaanmyymälässä vastaan hyvällä aleprosentilla ja pohdin niiden kohtaloa aika monta minuuttia. Ensin kuosi näytti omaan silmääni jotenkin liian mummomaiselta, mutta tummansinisenä se sitten kuitenkin jotenkin toimii. Taimi-kuosi on suunniteltu jo vuonna 1961 ja se kulkeekin jo Finlaysonin klassikko-listalla.

Minä tykkään.

Yksi toinenkin vuodevaatelöytö tuli tehtyä alennusmyynneistä, siitä lisää myöhemmin. Nyt viltti ja teevesi tulille. Kävin tänään avannossa! A-van-nos-sa. Epäilinkö joskus että tässä kaupungiosassa asuessaan mummoutuu? Ensin kukalliset käsipyyhkeet, sitten Taimi-kuosi ja nyt avanto... 

EN: New sheets from Finlayson. Print was designed in 1961 by Aini Vaari... first I thought that it was too much for me but somehow the dark blue color got me convinced. 

Friday night dinner for one

nälkänen kissa on kiukkunen
se rentoutuu vasta kun ruokit sen
sama on laita myös ihmisen
jos mull on nälkä mä näytän sen

joo me voidaan ottaa rennosti
mut vasta kun vatsa on täysin täysi
ei oo ihme ett on hermot pinnalla
kun ei muruakaan oo siel rinnan alla

ensimmäiset asiat ensiksi
nälkäseen ihmiseen iskee ressi
ensin ruoka sitte vasta lysti
muute se ei osaa olla ihmisiksi

joo me tehään töitä mutta syyään eka
soitetaan setti mutta syyään eka
ollaan kavereita mutta syyään eka--

tehään vaikka vallankumous mutta syyään eka
tehään vaikka mitä mutta syyään eka
lemmitään beibi mutta syyään eka
syyään eka
syyään eka

-Kapteeni Ä-Ni

Mukavaa perjantai-iltaa kaikille... inkivääriolut oli minulle liian makea tuttavuus, mutta muuten alkaa elämä olla taas mallillaan.

EN: First things first. One must eat. 

Suuri Lush-testaus pt.4, Celebrate! / Kuinka opin tykkäämään rasvaamisesta

Viimeinen Lush-juttu toistaiseksi, joten jos joku ei ole näistä jaksanut innostua niin nyt se loppuu. Olen tämän projektin myötä viimeistään leimautunut naapurustossani siksi hulluksi nuoreksi tytöksi, joka heiluu purnukoiden ja kameran kanssa yleisillä paikoilla ja kuvaa avohangessa...

Toivon siis todellä, että joku hyötyy näistä jotakin...

Tämä on nyt siinä mielessä tyhmä juttu, että tämä suosikkituotteeni oli Lushin poistuvaa valikoimaa, ilmeisesti jokin joulun sesonkituote, jota ei ainakaan enää nettikaupan puolella ollut. Halusin kuitenkin kirjoittaa tästä kun kokemus oli niin positiivinen; ehkä Helsingin myymälästä löytyy vielä purkki tai pari. Ja joka tapauksessa ajattelen, että Lushin vartalovoiteet ovat tutustumisen arvoisia! Jos ne kaikki ovat yhtä ihania kuin tämä, niin uskon että jaksan jatkossakin kosteuttaa myös vartalon ihoa.

Minulle rasvaus on nimittäin ollut aina pakkopullaa. Ihoni ei onneksi ole kovin kuiva, joten pakottavaa tarvettakaan ei ole ollut. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin kuitenkin tajuan että kaikkia mitään asioita ei enää voi ottaa itsestään selvyyksinä. Kuten esimerkiksi kaunista ja hyvinvoivaa ihoa... 

Celebrate vartalovoiteessa on todella raikas, sitruunainen tuoksu. Voide on aika paksua, mutta kuitenkin kevyempää kuin esimerkiksi Body Shopin vartalovoit. Voide levittyy hyvin ja imeytyy suhteellisen nopeasti. Parasta tässä on kuitenkin se, etten edes ala stressata ajan kulumisesta, koska tuoksu on niin hyvä. Tämä käyttö tuo arkeen juuri sitä paljon kaivattua luksusta... haluan käyttää aikaa siihen, että kuorin ihon huolellisesti ja sen jälkeen levitän voiteen. Asunnossa tuoksuu huippuhyvälle ja iho kiittää. Kun tämä loppuu niin täytyy ehdottomasti päästä tuoksuttamaan muita vaihtoehtoja! Kaakaon ja mantelin ystäville voisi sopia vaikka tämä Charity Pot, jonka koko tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Lush-testailut loppuvat siis tältä erää tähän. Vähän mutkia oikoen voisi sanoa, että jatkosssakin olen todella kiinnostunut heidän vartolonhoitotuotteistaan, mutta kasvojenpuhdistuksen osalta taidan siirtyä näiden purkkien jälkeen johonkin toiseen merkkiin. Kiinnostusta kokeiluun siis jäi, joten voi olla että palaan asiaan jatkossakin. Kuulen mielelläni, jos teillä on omia lemppareita joita kannataisi testata! 

EN: My favorite of all the products that I've been testing from Lush. Too bad Celebrate was made only for Christmas season and I can't get more of it... typical luck for me.

Kerran bussissa

Unohdin kertoa tämä eilen.

Menin tosiaan bussilla kampaajalle. Viereeni istui tyttö joka hymyili itsekseen ja kuunteli musiikkia.

Kun aloimme lähestyä pysäkkiäni, käännyin sanomaan tytölle "mä jäisin tässä pois".

Tyttö hymyili ja vastasi "joo ootas ni mä vähän väistän", nousi penkistä, minä livahdin ohi. Takana tuleva nuori mies odotti kiltisti omaa vuoroaan. Kaikki pääsivät bussista hengissä ulos, hyvillä mielin.

Miksikö kerron tämän?

Kai te tiedätte mitä normaalisti tapahtuu. 

1) Vieressäsi istuva ihminen haluaa lähteä ikkunapaikalta, mutta ei sano mitään vaan puhisee kiukkuisesti ylitsesi niin että naamasi raapiutuu hänen erinäisten pussukoiden ja nyssyköiden viistäessä ohitsesi. Sekuntia tätä tapahtumaa ennen vierustoverisi ei ole osoittanut mitään merkkejä siitä, että poistuisi bussista. Ainut reaktio sinuun ylipäätään on ollut se pettynyt tuhahdus, joka kuuluu kun olet kehdannut mennä istumaan täydessä bussissa jonkun ventovieraan viereen. Hän on mahdollisesti joutunut siirtämään kassinsa tyhjältä paikalta.

2) Haluaisit itse ikkunapaikalta pois, jolloin vierustoverisi selkeästi turhautuu, koska onhan käytävälle väistäminen toki kovin hankalaa. Ennen kuin olet itse ehtinyt välistä pois, alkaa ihminen puskea takaisin penkkiin (koska jostain takavasemmalta saattaa tulla PAIKKAVARAS) jolloin varmasti jompi kumpi liiskautuu johonkin.

Pienillä asioilla on vaikutusta <3 Kiitos sinulle hymyilevä tyttö hyvin alkaneesta päivästä ja nätistä hymystä.

Huomenna lisää bussimatkailua tiedossa ja toivottavasti hymyileviä ihmisiä myös. Hymyilkää kanssaihmisille! Siitä tulee kiva mieli.

Suuri Lush-testaus pt. 3, Breath of Fresh Air

Jos en ihan varauksetta rakastunut Lushin kasvojen- tai meikinpuhdistustuotteisiin, niin seuraavissa kahdessa jutussa kerronkin sitten lemppareistani. Tässä niistä ensimmäinen: Breath of Fresh Air kasvovesi. Lushin nettisivuilla kerrotaan tuotteesta näin:

"Breath of Fresh Air on todellinen ihon elvytyksen tehopakkaus! Se ravitsee ja rauhoittaa ihoa aloe veralla sekä patsulilla, virkistää meriveden ja rakkolevän voimin sekä auttaa tasapainottamaan ihoa, kiitos antibakteerisen rosmariinin."

Tuoksu ei ole merellinen, saati leväinen, vaan enemmänkin hieman yrttinen. Tätä on kiva suihkuttaa aamuisin iholle, suihkupullo on oikeasti käytössä aika kätevä vaikka alkuun sitä vähän epäilin. Uskon, että rakastan tätä tuotetta myös kesällä, jolloin toivottavasti voin suihkutella tätä virkistämään auringon paahtamaa ihoa jossakin rannalla, varpaat hiekassa....

Jep, se matkakuume ei ole myöskään mennyt mihinkään.

Kasvoille ei tosiaan jää tästä lainkaan kiristävää tunnetta, iho jää pehmoiseksi ja raikkaaksi. Olen yrittänyt nyt sisäistää kasvoveden käytön tärkeyden, kun sitä on joka paikassa toitotettu. Kasvovesi on ihonhoitotuote, jonka tarkoituksena on valmistaa ihon hoitotuotteille ja tasapainottaa sen ph-arvoa. Tuntuu kyllä, että yövoiteena käyttämäni kookosöljy levittyy tämän jälkeen tosi hyvin. Tiivistetysti siis: ♡.

EN: I really like this product! My skin feels fresh and soft... and the scent is not bad either. ♡.

Vapaa tiistai

En oikeastaan enää koskaan ole vapailla arkipäivisin. Vaikka tiedän olevani tietyllä tapaa onnekas kun olen aina viikonloput vapaalla, niin silti tavallaan kaipaan vuorotyön parhaita paloja eli arkivapaapäiviä. Viikonloput kun tulee helposti bookattua täyteen kaikkea, kun taas arkivapaalla on lupa olla tekemättä yhtään mitään jos ei huvita. Ja jos huvittaa, niin useat asiat toimivat paremmin kuin viikonloppuina.

Eilen esimerkiksi pystyin istumaan Minibaarissa pitkälle iltaan (tilaamassa baarimikolta kaverin kanssa aina "juoman"). Kävelin maanantaina puolilta öin kotiin ja keskusta oli ihanan tyhjä. Jos muuten tykkäätte käydä oikeasti drinkillä, niin suosittelen Tampereella minibaaria. 

Tänään heräilin liian myöhään ja söin aamupalaa sängyssä. Juon aina teen tuosta ystävä-kupista, kahvin aina jostain muusta. Miksi näin, en osaa sanoa. Smoothien tein heittelemällä blenderiin hiukan mitä sattuu, tänään appalsiinumehun lisäksi mangokuutiota, vadelmaa, varsiselleriä, päärynän joka ei olisi nähnyt enää huomista, banaanin sekä minttua.

Lueskelin Trendiä ja suunnittelin ihan rauhassa tulevaa. Tuohon kalenteriin on merkitty Pohjoismaiden kuninkaallisten syntymäpäivät erikseen. Erittäin hyödyllistä tietoa, kiitos Claes Ohlson.

Jäin koukkuun blogeihin ja tajusin, että joudun hyppäämään bussiin jotta ehdin kampaajalle. Ulkona oli todella kaunista.

Bussi oli tietenkin 10min myöhässä, joten kävellen olisin ollut samaan aikaan perillä, tiukalle meni. Tämän takia en juuri koskaan kulje bussilla. Inhoan odottamista ja harvoin olen kuitenkaan bussilla ajoissa.

Tänään päällä ruskeat nahkasaappaat, farkut ja hattaratakki. Lämpöisiä lempijuttuja talvipakkaseen. Tuo takki on kieltämättä lunastanut vahvan paikan vaatekaapissani. Parhaimmillaan se on nyt, kun on kylmä. Tosin uusi toppaparka olisi myös enemmän kuin tervetullut!

Lopun päivää olen ihmetellyt kotona. Hain uudesta Kuninkaankadun Watami Sushista vähän lounasta, nukuin päiväunet ja nyt pitäisi aloittaa Suuri Vaatekaapin Puhdistusoperaatio.

Muistatteko syksyllä kun julistin, etten tarvitse mitään ja vaatekaapissani on kivoja ja toimivia juttuja? No, unohtakaa se. Tämän vuoden puolella ei ole sitten toiminut juuri mikään. Paitsi ehkä hattaratakki ja mustat neuleet.

EN: My day today. It's really beautiful here... finally we have snow <3

Suuri Lush-testaus pt. 2, meikinpuhdistus

Laitetaanpas tämä nyt heti kasvojenpuhdistusjutun perään. Saas nähdä, jospa tästä tulisi vaikka Lush-viikko?

Koska Lushin sivuilla kasvojenpuhdistustuotteet ovat nimenomaan ihon-, ei meikinpuhdistukseen, tarkoitettuja, niin nappasin testiin myös pienen purkin tätä meikinpuhdistustököttiä nimeltään Ultrabland.

Tuotetta käytetään niin, että kasvot kosteutetaan, jonka jälkeen tuote levitellään koko kasvojen iholle. Lopuksi pyyhitään kavot kosteutetulla vanulapulla. Toisin kuin kasvojenpuhdistustuotteet, tämä on valmiiksi tahmaisessa ja helposti levitettävässä muodossa. Kasvoille asti tämä on siis helppo ja toimiva homma. Pois ottaminen onkin sitten asia erikseen.

Tätä on sitten ihan turha yrittää huuhdella pois! Vanulappu on ystävä. Tosin yhdellä lapulla en ole ainakaan itse selvinnyt kertaakaan. Tästä syystä itselleni jäikin vähän ristiriitainen tunnelma; koska miellän Lushin arvot jossain määrin myös ekologisina, vaikuttaa vanulappumäärä roskissani oudolta.

Jokapäiväiseen meikinpuhdistukseen tässä on itselleni jotenkin liikaa hommaa, kasvoja saa oikeasti pyyhkiä aika pitkään ennen kuin viimeisimmätkin meikinrippeet ovat poissa. Tuotteen hyviä puolia ovat kuitenkin sen hellävaraisuus ja kosteuttavat ominaisuudet. Tuotteessa on käytetty hunajaa ja maapähkinäöljyä ja sen huomaa, iholle jää öljystä pieni kerros. Tämä varmaan jakaa käyttäjät; osa tykkää ja osa ei. Itse koin tämän aika miellyttävänä asiana, tosin mielestäni tuote vaatii myös kasvoveden käytön jälkeenpäin. 

Vahvemman juhlameikin poistoon voisin hyvin ajatella tätä jatkossakin, ehkä välttäisi myös sen dagen efter-päivän kiristyksen kasvoilla. Siis sikäli kun juhlien jälkeen on energiaa keskittyä tämän käyttöön. Suosittelen myös heille, jotka joutuvat poistamaan vahvaa lavameikkiä useaan kertaan viikossa (tanssijat, teatteri-ihmiset sun muut)! Jos esiintyisin vielä, niin tämä kulkisi varmasti laukussa mukana.

EN: Testing Lush Ultrabland make up removal... I recommend this only for you, heavy-make-up-users. For every day use it seems to be a bit too much work, for me anyway. But if you like oil and effort, go for it!

Suuri Lush-testaus pt. 1, kasvojenpuhdistus

Pomppasin aropupun lailla heti aamulla valon (ja arkivapaan!) innoittamana ulos ja sain kuin sainkin kuvattua nämä purnukat. Juttua tulee nyt muutamassa osassa, koska muuten tästä olisi tullut pitkä kuin nälkävuosi.

Kuten aiemmin kerroin, sain siskoltani lahjaksi muutaman tuotteen Lushilta ja myöhemmin tein myös ihan pienen tilauksen heidän nettikauppaansa. Jostain syystä en ole Lushia aiemmin kokeillut, joten nyt sitten näköjään useampia juttuja kerralla. Tässä ensimmäisessä jutussa keskitytään noihin kasvojenpuhdistustuotteisiin.

Kaikki näistä toimivat samalla tekniikalla, eli purkista otetaan pieni nökkäre tuota mönjää, joka sitten sekoitetaan kädessä veden kanssa tahnaksi ja hierotaan kasvoihin jonka jälkeen se huuhdellaan pois vedellä. Olen itse nyt käyttönyt tuota Aqua marinaa aamuisin ja Angels on bare skinia sitten taas illalla meikin poiston jälkeen. Meikinpoistoon minulla on myös nyt Lushilta erikseen tuote, josta lisää myöhemmin. Näitä tuotteita ei siis käsittääkseni ole yksinään edes tarkoitus käyttää meikin poistoon...mikä on vähän huono juttu sinänsä. Itse kun olisin enemmän sellainen helppo-ja-nopee-kind-of-girl.

Dark Angels on todella syväpuhdistava tuota, vaikutuksen tuntee iholla saman tien. Olenkin rajoittanut tämän käyttöä n. kerta viikkoon, koska ihoni on kaikesta huolimatta aika herkkä. Näistä kolmesta tämä on kuitenkin helpoin käyttää ja muutenkin paras. Tuotteesta saa tosi hyvin muodostettua levittyvän massan ja olenkin antanut tämän vaikuttaa kasvoilla hetken naamion tapaan ennen huuhtelua. Iho jää todella puhtaan ja raikkaan tuntuiseksi. Tätä en löytänyt suomalaisesta nettikauppaversiosta, mutta jos ihosi kaipaa syväpuhdistusta ja löydät tätä jostain, niin voin suositella. Tuote muistuttaa etäisesti joskus käyttämääni Lumenen turvanaamiota...

Angels on bare skin on näistä ehdottomasti se "en tajua"-osaston tuote. Tuoksu on ihan ok, tuoteselosteesta löytyvän laventelin huomaa tässä. Tämä ei kuitenkaan toimi minulla mitenkään käytössä! Ei sekoitu veteen millään, joten lopputulos on se, että yritän hieroa putoilevia jyväsiä naamaan ennen kuin kaikki on lavuaarissa. Vähän kun yrittäisi pestä kasvoja kuivuneella kaurapuurolla. Ryynimäisen rakenteen olisi tarkoitus hellästi kuoria ihoa, mutta vaikea kuoria kun en saa tätä pysymään kasvoilla mitenkään. En osta toiste, vaikka kasvot ovatkin ihan kivan tuntuiset tämän jälkeen.

Aqua Marina on näistä ehkä omalle iholleni sopivin. Olen käyttänyt tätä aamulla ja ihosta tulee tosi pehmeä. Tuoksu on kylläkin hyvin hyvin leväinen. En voi suositella esimerkiksi aamupahoinvoinnista kärsiville. Pystyn tuloksien varjolla elämään tuoksun kanssa purkin loppuun, mutta käytön jatkaminen edellyttää kyllä harkintaa. Tämän koostumus on (kuten kuvastakin ehkä havaittavissa) kaikista tahmaisin, joten käyttökin on hiukan helpompaa. Tästä tykkäisin hurjasti ilman tuota levää! 

Tuotteiden ainesosia voi tosiaan kurkkia tarkemmin tuolta nettisivuilta jos kiinnostaa. Lushin kosmetiikkahan tehdään käsin ja purkit säilyvät käytössä vain tietyn ajan. Pakkauskoot ovat tähän nähden mielestäni ihan hyvin mitoitettu. On myös mukava ajatus, ettei tuotteissa ole liiaksi säilöntäaineita.

Tiivistettynä: en rakastanut näihin vaikka ihan kelpo tuloksia on tullutkin ja ihoni on jälleen paremmassa kunnossa. Tuo Dark Angels on näistä ainoa, jonka varauksetta voisin pitää käytössäni senkin jälkeen kun purkit loppuvat. Löysin Lushilta onneksi muutaman muun jutun, joihin ihastuin kovasti! Jatkoa seuraa. Oletteko te testanneet Lushin kasvojenpuhdistustuotteita? Minkälaisia kokemuksia?

EN: Testing testing 1-2-3... my relationship with Lush was not love at the first sight test.

♡ You

Paketti lemppari lankakaupastani tuli perille.

Huiviprojektin lisäksi minulla on nyt neljä kerää hentoisen vaaleanpunaista villalankaa. 

En aivan vielä tiedä, että mihin tarkoitukseen... öhm.

Se näyttää pikkutytön neuletakkilangalta, mutta minulla ei ole pikkutyttöä. Nappi neuletakkiin tosin löytyisi, vaaleanpunainen elefantti.

Pitänee lainata jostakin. Pieni tyttö tai uusia ideoita. 

Onneksi lähipiiristä löytynee molempia.

EN: New wool from Drops, what to do what to do... it looks like a little girls cardigan, but unfortunately I don't have a little girl.

Matkakuume

Suunnittelimme tänään ystävän kanssa talvilomaani ja matkustamista ihan mihin vaan.

Lima 2007

Olen valitettavasti matkustanut suhteellisen vähän näin aikuisena... syitä on monia. Nyt on aika korjata tilannetta. Yritinkin kovasti houkutella ystävääni seurakseni Barcelonaan.

Espanjalla on hyvin erityinen asema mielessäni, vaikka en ole siellä koskaan käynytkään. Heillähän on muun muassa maailman paras jalkapallomaajoukkue, jos joku ei vielä sitä tiennyt. Lisäksi Espanjan ruokakulttuuri kiinnostaa kovasti. Euroopassa on muutenkin valtavasti paikkoja käymättä....

Tallinna 2010

Riika 2011

Ennen talvilomaa, maaliskuussa olisi tarkoitus poiketa ikirakkauskaupungissani Tukholmassa kera siskojen.

Kesä on auki... olisi mahtavaa päästä silloinkin johonkin. 

Kaukokaipuu on kova.

Olisi maailmassa niin paljon tehtävää ja nähtävää. Nyt on vapaatakin tiedossa ja sinänsä mahdollisuuksia. Mihin sinä menisit? Kertokaa ihmeessä lempi matkakohteistanne ja paikoista, johon haluaisitte joskus palata tai jotka kiinnostavat teitä! Kaikki vinkit otetaan vastaan onnellinen, haaveileva hymy kasvoilla. Lentohaku laulaa parhaillaan.

Tukholma 2012

Dubrovnik 2013

Minulle esitettiin maailman vaikein kysymys tänään: mitä sinä haluaist tehdä? Kysyjä totesi rauhallisesti: Kerro vain. Järjestetään asia. En osannut vastata! On ehkä aika lähteä etsimään kauempaa. Mikään ei ole pelottavampaa maailmassa kuin se, että voisi saada haluamansa jos tietäsi mitä se on. 

Löytämisen iloa torstai-iltaanne! Jään odottamaan vinkkejänne.

Kuvat reissuilta vuosien takaa.

EN: I want to go somewhere, anywhere. Where to travel, what do you think? I'm thinking Barcelona.

Viime päivinä

Huhhahhei.

Tuo harmaus sai minut hetkellisesti kiinni. En meinannut päästä sängystä ylös. Keikuin kaikki vapaat peiton alla noin kello kahteen, jonka jälkeen pakottauduin ulos. Ulkoilun jälkeen kaivauduin järjestään takaisin peittoon.

Nyt on kuitenkin töitä, viikonlopun yli jopa, joten rytmin on palauduttava. Oli harmaata tai ei. 

Tänään menin siis kauppaan ja ostin sitruunaa, D-vitamiiniä, varsiselleriä ja kaikkea sellaista millä uskon jaksavani vaikka maailman ääriin... hymyillen. Minulle paljastui tänään, että kaupasta saa mangokuutiota pakkasesta, päivän paras uutinen. Smoothie teki hyvää ja juoksu kulki taas vähän paremmin. Kuin olisi juonut pienen auringon.

Laatikossa majailee projektini suurensuuri huivi, tilasin juuri vähän lisää lankaa. En edes halua laskea kuinka paljon tuohon on jo nyt mennyt rahaa ja aikaa. Siitä tulee joskus valmis ja sitten sen alle voi vaikka nukahtaa (lentokoneessa, kuten optimistina aloittaessani ajattelin, sitten kun istun lentokoneessa on hyvä olla suurensuuri huivi). Mitään vaikeaa ei tuossa ole, helkkarin pitkä sekä leveä pätkä helmineuletta vain.

Muistan, kun jossain 20cm kohdalla mietin että eihän tästä tuu edes kiva. Että pitää purkaa koko roska. Sitten näin kaupungilla tytön, jolla oli päällä farkkutakki, valkoinen palmikkoneule ja valkoinen iso huivi. Ja inspiroiduin. Sitä ne kauniit tytöt teettävät.

Suonettehan siis anteeksi, että Lush-analyysi viipyy. Palaan kun keksin, miten saan tässäkin kuvassa käytettyä studiovaloa jalostettua hieman tuotekuvausta varten. Nyt Sillan 2.tuotantokauden pariin! Parasta.

EN: My on going project. It-will-take-forever-kind-of-thing. Someday it's going to be a big scarf. So big that one can take a nap under it.

12 / 2013

Minäkin halusin! Ensimmäistä kertaa tänä vuonna blogissani julkaistiin asukuvia, joten tässä 12 matkan varrelta.

Olen koko vuoden vähän epäröinyt tämän asian kanssa. Jännitän kovasti kameraa ja muutenkin blogini perustuu vähän toisenlaisille asioille. On kuitenkin ollut kiva vähän seurata omaa tyliään ja ainakin tilastojen mukaan näistä on tykättykin. Olen saanut paljon rohkaisua etenkin siskoiltani <3 (he tosin ehkä haluaisivat vain, että perhekuvat onnistuisivat edes joskus kun oppisin olemaan :D) Ehkä vielä joskus lakkaan myös pälättämästä kuvissa (esimerkkinä alla kuva 2).

Kaikki näistä löytyvät muuten tuon vaatteet-tunnisteen alta. 

Huomaan kuvanneeni paljon samoja juttuja, esimerkiksi tuota farkkuliiviä vaikka toki pukeuduin kesällä muuhunkin. Näistä huomaa myös, että kuvaajia on aika vaihtelevasti saatavilla. Samoin kuvattavan hyviä kuvauspäiviä :)

Kuvista saa myös tyylistäni ehkä vähän boheemimman kuvan kuin mitä se oikeasti on. Maanantai-perjantai välillä olen kuitenkin aina töissä ja nämä kuvat on kaikki otettu vapaapäivinäni. Toki ne näyttävät minulta... mutta en kulje joka päivä lökäpöksyissä ja tennareissa. Vain melkein joka päivä.

Viime vuonna tein vaatepuolella paljon hyviä hankintoja. Monet niistä eivät ole päässet tänne asti, ehkä sitten jatkossa. Ehdottomasti yksi parhaista oli tuo MUKA VA:n neuletaki, joka näkyy ensimmäisen kollaasin kahdessa alimmassa kuvassa. Erittäin hyvä sijoitus jota tule rakastamaan varmasti niin kauan kunnes siihen tulee reikiä ja ehkä vielä sen jälkeenkin. 

Panostin muutenkin kotimaisiin juttuihin ja pienempiin merkkeihin ja se on tuntunut hyvältä tieltä jatkaa. Varmasti siis vaatejuttuja tulee ainakin jossain muodossa myös tämän vuoden puolella.

Olisi kiva kuulla onko teillä suosikkia? Tykkäättekö näistä asukuva-jutuista yleensäkään?

Viikonlopun aikana yritän saada tehtyä lisää juttua Lushista, myönnän että lipesin vähän nettikaupassa...

EN: 12 outfits from last year.

Siivet varpaissa

Helsingin reissun vaaleanpunaisen kassin sisällöstä ehdittiin jo vähän kyselläkin... Olisin ehdottomasti halunnut kuvata kengät asussa mutta se ei nyt ollut mahdollista. Toivottavasti pian on! Tässä muutama kuva jo tässä kohtaa kuitenkin.

Kun ensimmäisen kerran näin tämän kenkäparin, oli parhaan ystäväni kanssa Tampereen Super Mukavassa sovittamssa hänen hääkenkiään. Muistan tämänkin kuin eilisen... onko muruseni ollut tosiaan naimisissa jo monta vuotta? 

Ystäväni sanoi tahdon Minna  Parikan valkoisissa sydänkengissä ja häiden jälkeenkin olen merkin mallistoja seuraillut. Mietin oman parini hankkimista jo tuolloin, mutta silloin ei yksinkertaisesti opiskelijan budjetti antanut myöten. Vuosi oli 2010.

Lupasin että ostan kegät itselleni valmistujaislahjaksi. Valmistuin seuraavana vuonna... kenkiä ei saanut enää mistään. Sen jälkeen elämässä tulikin aika monta käännettä ja unohdin välillä pikku Lulut kokonaan. Kunnes tänä syksynä huomasin että juuri sitä oikeaa mallia saa juuri minun koossani.

Syksy oli töiden puolesta aika raskas ja muutenkin vuosi 2013 oli minulle melkoinen merirosvovuosi. Tiesin ennen joulua Helsinkiin lähtiessäni että tässä olisi minun joululahjani minulle. Millä muilla kengillä olisikaan keveämpi kulkea seuraavaan vuoteen, kuin sellaisilla joissa on siivet?

Olin alusta asti sitä mieltä, että jos kengät eivät istu tai saan yhtään huonoa palvelua niin kävelen kaupasta ulos tyhjin käsin. Liikkeessä oli kuitenkin vaaleinpunaista silkkipaperia, pupuja ja lasten junarata sekä maailman ystävällisin myyjä joka kuunteli kiltisti tarinani vuosien odotuksesta. Kengät istuivat kuin Tuhkimolle konsanaan ja seisoin ne jalassa varmasti typerän näköinen hymy naamallani monia kymmeniä minuutteja. Myyjä tuli luokseni jossain kohti kysymään haluaisinko ehkä sovittaa jotain muuta. "En." hymistelin edelleen hymyillen. (Näin jälkikäteen huomaan olleeni vähän idiootti, koska nyt tiedän jo minkä parin haluaisin seuraavaksi. Olisin toki voinut sovittaa koon siitäkin...?)

Lähtiessäni myyjä ojensi kassin minulle ja sanoi: "Ole hyvä, tässä nämä nyt sitten on. Pari vuotta myöhässä, mutta kuitenkin." <3

"May these shoes lead you to new adventures", näin lukee kenkien pohjissa. Näillä on kevyt ja hyvä askeltaa. En malta odottaa kevättä! 

Onko muita Minna Parikka- tyttöjä? Mikä on teidän suosikkimallinne? 

EN: Little Lulu by Minna Parikka, the most perfect shoes. And now in my closet after three years waiting <3.

Kaunista uutta vuotta

Sain pikkuisimmalta siskoltani joululahjaksi pari kivaa juttua, jotka halusin kuvata myös tänne. Kuten olen maininnutkin, vietti siskoni kaksi kuukautta Belgiassa nyt syksyllä ja tuliaisiksi sain Lushin kosmetiikkaa.

Olen tästä erityisen innoissani siksi, että Lush on kiinnostanut minua iät ja ajat mutta en koskaan ole osannut valita liikkestä mitään (menen sekaisin kun on liikaa valinnan varaa ja vieras tuote). Tampereeltahan ei Lushia löydy mutta nyt tutkiessani huomasin, että heillä on myös suomenkielinen verkkokauppa. Ja Helsingissä olen aina välillä merkin putiikissa piipahtanut.

Sisko oli tehnyt ihanat valinnat, huultenkuorinta on juuri sellainen juttu mitä tällainen tohelo isosisko ei olisi koskaan itselleen hankkinut ja Dark Angelsin pitäisi auttaa ihon epäpuhtauksiin. Olen muutaman kerran testannut nyt molempia tuotteita ja varsinkin tuohon puhdistustuotteeseen/naamioon olen ihastunut! En kylläkään uskalla pitää sitä iholla kovin kauaa, koska kyseessä on superpuhdistava tuote, mutta sen parempi. Nopsasti tehokasta. Ekaa kertaa tuota kokeileville tiedoksi; sitä käytetään niin, että otetaan noin herneen kokoinen "pala" sitä tököttiä ja käteen hieman vettä ja sekoitetaan tahnaksi. Nimim. kokeilin-ensin-luin-käyttöohjeet-sitten.

Huultenkuorinta tuoksuu kolalle ja tekee tehtävänsä hellästi. Tästäkin tykkään ja epäilisin että tällä saattaa olla aika addiktoiva vaikutus. Kyllä näillä huulilla kelpaisi nyt pussailla!

Pusujen ja muiden kivojen asioiden täytteistä uutta vuotta kaikille!

EN: Christmas presents from my sister.  After few test rounds I can say that I really like these products and got more interested in Lush... found their Finnish webstore, oh no..