Vihreyden valtakunta

Olen joskus miettinyt sitä seikkaa, kun ihmisen sanotaan olevan aivan vihreä silloin kun hän on uusi jossakin eikä osaa mitään.

Sillä on jotenkin vähän negatiivinen kaiku.

Kun asiaa alkaa pohtia hieman syvemmin, niin vihreyshän on hyvästä. On aivan tuore, niin kuin kevätpuun ensimmäinen lehti. Avoin ja vastaaottavainen. Täynnä voimaa ja pyrkimyksiä.

Ja sitten taas, onhan se syksyn viimeinen ruohonkorsikin vihreä ennen lakastumistaan. Vaikka se on elänyt pitkän ruohonkorren elämän.

En tiedä. 

Ehkä joissakin sanonnoissa ei vain ole järkeä.

Kesän viimeinen henkäys näkyy vielä luonnossa. Kävelin äsken kauppaan suklaakakkuostoksille ja jäin keskelle sadetta joka kulki suoraan auringonsäteiden lävitse minun niskaani. Oli ihan lämmintä ja ihan hemmetin kaunista.

Vihreä ei ole koskaan lukeutunut suosikkiväreihini, mutta kesällä hairahdin ja hankin omenanvärisen lompakon. Kesähassutus, ajattelin, mutta pidän siitä edelleen paljon. 

EN: Summer memories: wallet from Marimekko and old tote bag from Lega-lega, Croatia.

Kauneusosastolla kera Patykan

Päivitin vähän kylpyhuoneen kaunistautumisosastoa.

Ostin viime jouluna siskolleni joululahjaksi Patykan kasvojenpuhdistusaineen ja kasvoveden ja ajattelin että testaan itsekin sitten joskus. Se ihmetrion testailu odottaa vielä, ajattelin aloittaa vähän edullisemmasta päästä. Moni taho on kovasti Patykaa kehunut, luonnonkosmetiikan luksusta.

Päädyin siis sarjan piparminttuiseen kasvojenpuhdistusgeeliin.

Tykkään tästä pakkauksesta kovin. Ei mitään liikaa eikä liian vähän. Kaunistaa kasvojen lisäksi myös lavuaarin reunaa.

Itse tuote on todella puhdistava ja piparminttuinen. Vaahtoaa hyvin, ihosta tulee todella puhdas. Lopputulos muistuttaa paljon Kiehlsin puhdistusvaahdon jättämää tunnetta, en ehkä ihan herkimmille suosittelisi. Olen käyttänyt tämän kanssa Ranskasta ostamaani hamamelis-kasvovettä, mutta Patykalta löytyy toki myös omansa. Jos merkki alkaa kiinnostaa enemmän, niin suosittelen selaamaan esimerkiksi Jolien toimituksen blogia.

Tykkään tästä kyllä. Mutta oma suosikkini on edelleen L'Atélier des Délicesin sitruunamarenkiunelma, johon palaan taas tämän kokeilun jälkeen aivan satavarmasti. Sitruuna voittaa minun maailmassani piparmintun tuoksun ja ehkä pidän myös siitä koostumuksesta ihan pikkuisen enemmän. 

Patykaa saa tilattua esimerkiksi Jolielta sekä Biodellystä. Molempien nettikauppa toimii hyvin, Joliella on kuitenkin kauneimmat paketit.

EN: Patyka and the most beautiful packaging.

Syksyn merkkejä, osa 2

Ja sitten on elokuu melkein ohi, melkein. 

Kesä on kumminkin jo ohi ihan kokonaan.

Lähdin urheana kohti syksyä. Siivosin asunnon ja tuuletin ajatukset. Rohkaistuin. Kokeilin, ja epäonnistuin. Otin syksyltä viikossa todella rankasti turpaan ja lopulta löysin itseni ystävän sohvalta selaamassa työväenopiston tarjontaa (koska se on helpoimmaksi arveltu niistä mahdollisuuksista, joita meillä on vielä jäjellä). 

Nyt olen tässä taas. 

Annan syksylle uuden mahdollisuuden, koska me ollaan aina oltu parhaat ystävät.

Vaikkakin tässä kohti muistan, että syksyn ensi askeleisiin kuuluu myös aina kompurointi, kyseenalaistaminen, itsensä etsiminen ja ihan pienen pieni kriisin poikanen. Se olo, kun on liian suuret saappaat ja liian pimeää harhailla yksin. Jaloista jäävät jäljet eivät tunnu omilta ja polku jota kulkee ei taaksepäin katsottuna näytä tutulta ollenkaan.

Mutta kun niistä ajoista päästään yli niin sitten voi nauttia olostaan viltin alla.

Syksyn kenties riipivin kappale on Utun Sailor's Wife, kunnelkaapas jos kiinnostuitte. Kaunista ja surumielistä. Minun syksyni sävel.

EN: Summer's gone.

Syksyn merkkejä, osa 1

Tänään oli elokuun tuulissa jo häivähdys syksystä.

Harvemmin nykyään tulee shoppailuun minkäänlaista vimmaa, mutta syksy on kieltämättä vähän sellaista aikaa kun haluaisin uudistaa myös vaatekaappia.

Pienillä asioilla on merkitystä.

Ensin pitää siivota ja viikata kaikki oikeaan järjestykseen. Sitten vasta voi miettiä mitä tarvitsee. Tai hankkia jotain vähän älytöntä, mistä tuleekin sitten lempivaate. Sekasotkuun ei kumminkaan koskaan voi tuoda uusia juttuja.

Tykkään selailla katalogeja ja taittaa kulmat suosikkien kohdalta.

Syksyyn kuuluu usein uusi villapaita tai uusi sukkapaketti. 

Olen löytänyt myös maailman kauneimman laukun... siltä varalta että kaapissa olisikin sen kokoinen tila.

Oletteko te vielä ihan hellekesässä kiinni vai onko joku muukin miettinyt jo sitä hetkeä kun laitetaan taas farkut jalkaan ihan hyvillä mielin?

EN: It is wonderful!

Eksynyt pöllö

Palasin eilen kotiin viikon työreissulta. Rähjäännyin hiukan. Nukahdin samantien, kun olin näyttänyt junalipun konduktöörille. Heräsin kun juna pysähtyi Orivedelle ja piti oikeasti hetki miettiä, että kumpaan suuntaan olen menossa. 

Oli omituista kävellä kotiin, ehdin olla Nizzan reissun jälkeen kotona vain kaksi päivää ennenkuin lähdin. Täällä on omituisen hiljaista ja ahdasta yksinään.

Olen päättänyt, että syksyllä jokin muuttuu.

En ole vielä ihan varma mikä.

Olen suunnitellut muun muassa muuttoa, muuttamatta olemista mutta uusien taulujen hankkimista, työhön liittyviä päivityksiä, uusia harrastuksia, vanhojen harrastusten elvyttämistä, sivukaupalla kirjoittamista, kielikursseja, reissua Portugaliin, elämän rakkauden löytämistä, maailman pelastamista ja uuden peiton hankintaa. Mitä näitä nyt on.

Otin kuvan alkukesästä tuosta eksyneestä pöllöstä. Fiilis on ollut viime viikkoina vähän sama. En oikein tiedä mihinkä päin menisin.

Toivon, että pöllö löysi kotiin.

Teki mieli sanoa sille että tiedän hei miltä susta tuntuu.

Onneksi kohta on syksy, joka on minun lempiaikaani. Uusi alku, puhdas pöytä, maailma taas vain ja ainoastaan avoin. Ostin jo uuden villapaidankin.

Vielä hetki kumminkin pöllöillään näköjään helteessä. Tosin, kun työpäivän jälkeen pakkaa vesimelonia ja viltin ja painelee rannalle niin sekään ei tunnu kovin pahalta ollenkaan.

EN: Sometimes it's hard to find a way home.

Parasta Nizzassa: Parc Phoenix

Viimeinen pala Nizzasta toistaiseksi tulee tässä. Palaan varmaan aiheeseen jossain kohtaa ainakin sivuten, mutta ensi viikolla blogissa siis jo muutakin. Kiva palata arkeen. Toivottavasti saitte näistä matkajutuista kumminkin jotain irti, näin toivon.

Selasimme siskojen kanssa menolennolla matkaopaskirjasen suosittelemia nähtävyyksiä ja minä ilmoitin haluavani "saukkopuistoon", eli aivan lentokentän läheisyydessä sijaitsevaan Parc Phoenixiin. Kyseessä on kasvitieteellinen puutarha ja laaja puistoalue, jossa on myös eläimiä. En eläintarhoista niin välitä, mutta oppaassa ilmoitettiin että puistosta löytyy saukkoallas. En ole koskaan nähnyt saukkoa... olisin halunnut nähdä.

En nähnyt, mutta paikan päältä löyty kyllä luvatusti se allas. Ja paljon muuta kaunista.

Puiston sisäänpääsymaksu on vain 2€ ja paikalle pääsee ilmeisen helposti bussilla (muistaakseni ainakin numerot 9 ja 10). Me päätimme ottaa urheilun kannalta ja kävelimme asunnoltamme n. 6 km matkan molempiin suuntiin. Puisto sijaitsee siis aivan Promenade des Anglaisin lentokentän päädyssä. Suosittelen hyviä kenkiä, leppoisaa aikataulua ja aurinkorasvaa matkalle. Me otettiin retkeilyn kannalta ja pysähdyttiin välillä syömään matkaeväitä. Puistossa on kahvila josta saa pienimuotoista lounasta, mutta tänne olisi varmasti kiva mennä myös omien eväiden kanssa piknikille.

Puiston vierestä löytyy myös museo, Musee Des Arts Asiatiques, johon on ilmainen sisäänpääsy. Ei jaksettu samana päivänä enää sinne, mutta varmastikin kiinnostava kohde myös.

Alue on aika suuri ja nähtävää rittää. Isossa lasisessa pyramidin näköisessä rakennuksesssa on trooppisia kasveja ja akvaarioita sekä hyönteisiä. Ulkona on mukava kävellä ja ihastella kaunista puistoa ja vesiputousta. Eläimistä näimme ainakin papukaijoja, piikkisikoja ja monia monia monia kilpikonnia (suuria ja pieniä).

Paikka on ehdottomasti pääsymaksunsa väärti. Uskoisin myös lasten tykkäävän.

Puistossa ainakin vaelsi useampi koululaisryhmä jotka rallattelivat ranskankielisiä runoja parijonossa partiotyyliin leveät hymyt kasvoillaan. 

EN: My favorite things in Nice, part 6. Parc Phoenix, beautiful place.

Parasta Nizzassa: Cours Saleya, markkinat ja aamiainen rannalla

Cours Saleya, vanhassa kaupungissa tai ainakin ihan sen liepeillä sijaitseva kukka- ja hedelmätori on visiitin arvoinen.

Me käytiin täällä kaikkina kellonaikoina.

Aamulla myynnissä oli kukkia, vihanneksia ja hedelmiä. Ostettiin kirsikoita ja karhunvatukoita ja mentiin rantaan aamiaiselle. Aamulla myös marseillesaippua oli halvempaa. Jossakin vaiheessa päivällä kukat ja hedelmät vietiin pois ja tilalle tuli lisää saippuaa, lahjatavaraa ja korumyyjiä. Illalla myös ravintolat levittäytyivät torille.

Ne olivat aina aivan täynnä ja monessa pöydässä syötiin hummeria. Emme syöneet täällä, joten en osaa sanoa kannattaako se, mutta täysi tupa on yleensä hyvä merkki.

Maanantaisin vihannekset, hedelmät ja kukkaset väistyvät antiikkimarkkinoiden tieltä. Tori täyttyy vanhasta tavarasta, koruista ja vintagevaatteista. En ehkä uskaltaisi ostaa Chaneliani täältä, mutta en toisaalta epäile etteikö jokusella rouvalla ollut aivan aitoa tavaraa pöydissään. Hinnoissa oli neuvottelun varaa. Täällä puhuttiin enimmäkseen Ranskaa ja käteistä.

Cours Saleya oli täynnä elämää. Kannattaa käydä useammin kuin kerran jotta näkee siitä useamman puolen.

EN: MY favorite things in Nice, part 5. Cours Saleya, flowers, fruit, vegetables, jewelry, antiques...

Parasta Nizzassa: So Green mehukoju

Jos jotain toisin ranskasta Suomeen, niin mehun.

Löysimme tämän paikan muistaakseni jo ensimmäisenä tai toisena päivänä. So Green sijaitsee Place Massénalla joten siihen on helppo eksyä. Paikasta saa myös salaattia, jota näköjään on kehuttu tripadvisorissa, nyt kun kurkkasin.

Me mentiin kumminkin mehulinjalla.

Tuorepuristettua appelsiinimehua, vihanneksia, hedelmiä, jogurttiin tehtyjä smoothieita. 

Iloisia nuoria miehiä. Lenteleviä appelsiinejä. Hyvä flow.

EN: My favorite things in Nice, part 4. So green juices. Pure love <3