sunnuntai 24. elokuuta 2014

Syksyn merkkejä, osa 2

Ja sitten on elokuu melkein ohi, melkein. 

Kesä on kumminkin jo ohi ihan kokonaan.

Lähdin urheana kohti syksyä. Siivosin asunnon ja tuuletin ajatukset. Rohkaistuin. Kokeilin, ja epäonnistuin. Otin syksyltä viikossa todella rankasti turpaan ja lopulta löysin itseni ystävän sohvalta selaamassa työväenopiston tarjontaa (koska se on helpoimmaksi arveltu niistä mahdollisuuksista, joita meillä on vielä jäjellä)

Nyt olen tässä taas. 

Annan syksylle uuden mahdollisuuden, koska me ollaan aina oltu parhaat ystävät.

Vaikkakin tässä kohti muistan, että syksyn ensi askeleisiin kuuluu myös aina kompurointi, kyseenalaistaminen, itsensä etsiminen ja ihan pienen pieni kriisin poikanen. Se olo, kun on liian suuret saappaat ja liian pimeää harhailla yksin. Jaloista jäävät jäljet eivät tunnu omilta ja polku jota kulkee ei taaksepäin katsottuna näytä tutulta ollenkaan.

Mutta kun niistä ajoista päästään yli niin sitten voi nauttia olostaan viltin alla.



Syksyn kenties riipivin kappale on Utun Sailor's Wife, kunnelkaapas jos kiinnostuitte. Kaunista ja surumielistä. Minun syksyni sävel.

EN: Summer's gone.

2 kommenttia:

  1. eipä voisi enää ajatukset paremmin natsata! juurikin tuo saapas vertaus ja oman itsensä etsintä osuivat ja upottivat kokonaan. nyt on menossa semmoinen elämäkriisi ettei totta :D mutta tiedän, että tämä on juuri oikea hetki kriiseillä, syksyllä on mitä parhain aloittaa puhtaalta pöydältä. siispä rohkeasti kohti uusia tuulia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. rohkea rokan syö! ja se rokka on kuulemma hyvää.
      <3

      Poista